Kohtaamisia päiväkodissa - kasvun ja kasvatuksen avoimet kysymykset
Rantanen, Marleena (2010)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004126370
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004126370
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on saada tietoa päiväkotikasvattajien arvoista ja ajatuksista sekä siitä kuinka ne suhteutuvat kasvatusta ohjaaviin jäsennyksiin. Aihepiiriä käsitellään kahden tasoisesti: Mitä tapahtuu, ja mitä kuvastuu. Lukija saa käsityksen käytännön työtä ohjaavista tietoisista arvoista ja ajatuksista, mutta myös siitä, kuinka nämä suhteutuvat teoreettiseen tietoon kasvattajien puheessa rakentuvissa arvoissa.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat kasvatustieteen jäsennykset lapsikeskeisestä kasvatuksesta, kasvatuksen intentionaalisuudesta, interaktion epäsymmetriasta, pakon ja vapauden ristiriidasta sekä kasvatustietoisuudesta. Näitä käsitellään tutkimusta läpäisevän sosio-konstruktiivisen näkökulman kautta. Aineiston keruun menetelmänä toimii teemahaastattelu. Kahdeksan haastattelua on toteutettu Keravalla ja Vantaalla vuonna 2009, joista neljä Vantaalla lastentarhanopettajille ja sosionomeille suoritettua haastattelua muodostavat analyysiin päätyneen aineiston. Haastatteluista esiin noussutta tietoa käsitellään fenomenografisen tutkimusotteen keinoin.
Kasvattajat toivat esille karkeasti kahdenlaista suhtautumisen tapaa kasvatusta kehystäviin teoreettisiin jäsennyksiin: Kasvatus ja kasvu nähtiin joko alisteisena ympäröivään yhteiskuntatodellisuuteen tai sitä ylittävänä toimintana. Lapselle näyttäytyvä päiväkotikasvatuksen arvopohja kiinnittyi kasvattajan kokemaan pedagogisen interaktion epäsymmetrian kulttuuriseen kehykseen. Kun kasvattajajuus näyttäytyi aikuisuuden ja lapsuuden peräkkäisenä olosuhteena,missä lapsuuden funktiona on aikuisuus, kasvatuksessa esiinyvän pakon suhde vapauteen oli staattiseen hallinnan tavoitteeseen kiinnittyvä. Kun kasvattajajuus asettui lapsen ja lapsuuden kanssa rinnakkaiseen tasa-arvoiseen suhteeseen, oli näkemys pakon ja vapauden ristiriitaan dynaaminen ja tiedostava: Kasvattaja näki lisääntyvän ajattelun vapauden kasvatustyötään kehystävänä tavoitetilana. Hallinnan ja vapauden rajapinnoilla toimiminen avasi näkökulmaa myös päiväkodin mesosysteemissä tapahtuvaan dialogiseen kohtaamiseen. Ammattilaisuuden positiosta luopuminen ja sen tarkastelu objektiivisesti antaa päiväkotikasvattajalle mahdollisuuden aidon dialogisen kohtaamisen synnyttämiselle.
Opinnäytetyön johtopäätöksinä on muodostettu kolme ajatusrakennelmaa. Ensimmäinen on tapauskuvauksen muotoinen jäsennys kahdenlaisesta suhteesta vapauteen ja hallintaan. Kuvauksissa esitetään tarkkarajaisesti 1. Staattiseen hallinnan tilaan tähtäävä normatiivinen kasvatusnäkemys, sekä 2. Vapauden ja hallinnan rajapinnoilla dynaamisesti toimiva, lisääntyvään ajatteluun ja vapauteen tähtäävä kasvattajuus. Toinen jäsennys esittää kaavakuvan näistä kahdesta kasvatusta ohjaavasta päämäärästä. Kolmannessa ajatusrakennelmassa avataan dialogisen kohtaamisen tasoja ja mahdollisuuksia päiväkotikasvattajan asemasta käsin. Johtopäätöksissä esiteltyjen ajatusten tarkoituksena on toimia keskustelun herättäjinä, ja päiväkotikasvattajuuden kehittämisen apukeinoina. Sosiokonstruktiiviseen kehykseen kiinnittyvänä
ajatuksena on herättää vastaväitteitä ja työpaikoilla etenevää keskustelua aihepiirin äärellä.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat kasvatustieteen jäsennykset lapsikeskeisestä kasvatuksesta, kasvatuksen intentionaalisuudesta, interaktion epäsymmetriasta, pakon ja vapauden ristiriidasta sekä kasvatustietoisuudesta. Näitä käsitellään tutkimusta läpäisevän sosio-konstruktiivisen näkökulman kautta. Aineiston keruun menetelmänä toimii teemahaastattelu. Kahdeksan haastattelua on toteutettu Keravalla ja Vantaalla vuonna 2009, joista neljä Vantaalla lastentarhanopettajille ja sosionomeille suoritettua haastattelua muodostavat analyysiin päätyneen aineiston. Haastatteluista esiin noussutta tietoa käsitellään fenomenografisen tutkimusotteen keinoin.
Kasvattajat toivat esille karkeasti kahdenlaista suhtautumisen tapaa kasvatusta kehystäviin teoreettisiin jäsennyksiin: Kasvatus ja kasvu nähtiin joko alisteisena ympäröivään yhteiskuntatodellisuuteen tai sitä ylittävänä toimintana. Lapselle näyttäytyvä päiväkotikasvatuksen arvopohja kiinnittyi kasvattajan kokemaan pedagogisen interaktion epäsymmetrian kulttuuriseen kehykseen. Kun kasvattajajuus näyttäytyi aikuisuuden ja lapsuuden peräkkäisenä olosuhteena,missä lapsuuden funktiona on aikuisuus, kasvatuksessa esiinyvän pakon suhde vapauteen oli staattiseen hallinnan tavoitteeseen kiinnittyvä. Kun kasvattajajuus asettui lapsen ja lapsuuden kanssa rinnakkaiseen tasa-arvoiseen suhteeseen, oli näkemys pakon ja vapauden ristiriitaan dynaaminen ja tiedostava: Kasvattaja näki lisääntyvän ajattelun vapauden kasvatustyötään kehystävänä tavoitetilana. Hallinnan ja vapauden rajapinnoilla toimiminen avasi näkökulmaa myös päiväkodin mesosysteemissä tapahtuvaan dialogiseen kohtaamiseen. Ammattilaisuuden positiosta luopuminen ja sen tarkastelu objektiivisesti antaa päiväkotikasvattajalle mahdollisuuden aidon dialogisen kohtaamisen synnyttämiselle.
Opinnäytetyön johtopäätöksinä on muodostettu kolme ajatusrakennelmaa. Ensimmäinen on tapauskuvauksen muotoinen jäsennys kahdenlaisesta suhteesta vapauteen ja hallintaan. Kuvauksissa esitetään tarkkarajaisesti 1. Staattiseen hallinnan tilaan tähtäävä normatiivinen kasvatusnäkemys, sekä 2. Vapauden ja hallinnan rajapinnoilla dynaamisesti toimiva, lisääntyvään ajatteluun ja vapauteen tähtäävä kasvattajuus. Toinen jäsennys esittää kaavakuvan näistä kahdesta kasvatusta ohjaavasta päämäärästä. Kolmannessa ajatusrakennelmassa avataan dialogisen kohtaamisen tasoja ja mahdollisuuksia päiväkotikasvattajan asemasta käsin. Johtopäätöksissä esiteltyjen ajatusten tarkoituksena on toimia keskustelun herättäjinä, ja päiväkotikasvattajuuden kehittämisen apukeinoina. Sosiokonstruktiiviseen kehykseen kiinnittyvänä
ajatuksena on herättää vastaväitteitä ja työpaikoilla etenevää keskustelua aihepiirin äärellä.