Varhaisvaiheen alaselkäpotilaan vastaanottotoiminta tehtäväsiirtona fysioterapeuteille perusterveydenhuollossa : - kolmen ammattiryhmän kokemuksia
Troberg, Anna; Ropponen, Mirja (2010)
Troberg, Anna
Ropponen, Mirja
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003316049
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003316049
Tiivistelmä
Varhaisvaiheen alaselkäpotilaan vastaanottotoimintamalli on perusterveydenhuollossa käytössä oleva malli, missä varhaisvaiheen alaselkäpotilaiden hoito toteutuu tehtäväsiirtona fysioterapeuteille. Potilaat ohjautuvat suoraan fysioterapeutin vastaanotolle hoidon tarpeen arvion kautta ilman lääkärikontaktia. Hoidon tarpeen arviota tekevät ammattiryhmät on perehdytetty ja he käyttävät yhteisiä kriteerejä ohjatessaan potilaan joko lääkärille tai fysioterapeutille. Toimintamallia toteuttavat fysioterapeutit ovat saaneet tehtävään lisäkoulutuksen.
Tarkoituksemme on selvittää fysioterapeuttien, hoidon tarpeen arviota tekevien ammattiryhmien ja lääkäreiden kokemuksia toimintamallin toimivuudesta ammattiryhmien välisen yhteistyön, osaamisen ja potilasturvallisuuden kannalta tehtäväsiirron näkökulmasta. Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää varhaisvaiheen alaselkäpotilaan vastaanottotoimintaa jäsentämällä näiden ammattiryhmien välistä yhteistyötä terveyskeskuksessa.
Tutkimus toteutettiin määrällisenä tutkimuksena ja mittarina käytettiin kolmea kyselylomaketta. Tutkimuksen kohteena oli viisi kuntaa, Espoo, Hamina, Kotka, Palokan terveydenhuollon kuntayhtymä ja Vantaa, joissa toiminta on vakiintunut. Fysioterapeuttien kohdalla käytettiin kokonaisotantaa. Hoidon tarpeen arviota tekevien ammattiryhmien ja lääkäreiden kohdalla käytettiin harkinnanvaraista otantaa. Kuntakohtaisia erityispiirteitä toimintamalliin liittyen selvitettiin fysioterapian esimiehiä haastattelemalla. Tutkimusaineisto analysoitiin SPSS –ohjelmalla. Tulokset esitetään prosenttijakaumina.
Tutkimustulosten mukaan fysioterapeuttien yhteydenpito hoitajien ja lääkäreiden kanssa on lisääntynyt toimintamallin käyttöönoton myötä. Konsultaatioyhteys lääkäriin toimi hyvin. Ammattiryhmien välisessä yhteistyössä hoitajien ja fysioterapeuttien vastausten hajonta kuvastaa käytänteissä olevia eroavaisuuksia yhteydenpidossa, perehdytyksessä ja kirjaamiskäytänteissä.
Osaaminen selkäpotilaan oirekuvan ymmärtämisessä on lisääntynyt hoitajilla ja he kokevat osaavansa erotella fysioterapeutin vastaanotolle kuuluvat potilaat hyvin. Hoidon tarpeen arvio koettiin riittäväksi potilasturvallisuuden kannalta.
Fysioterapeuttien lisäkoulutus vastasi toimintamallin vaatimuksiin parhaiten fysioterapeuttisen ohjauksen ja neuvonnan antamisen osa-alueella. Fysioterapeutit kokivat kliinisen päättelyn taitonsa riittäviksi toimintamallin vaatimuksiin nähden. Fysioterapiakäynti oli samansisältöinen fysioterapeutista riippumatta. Kirjaaminen oli ajantasaista, ymmärrettävää ja siitä oli hyötyä lääkärille selkäpotilaan jatkohoidon suunnitelmaa tehdessä. Kolmasosa lääkäreistä koki alaselkäpotilaiden määrän vähentyneen vastaanotoltaan.
Hoitajien työn kuormittavuus ei ollut lisääntynyt toimintamallin käyttöönoton jälkeen, mutta fysioterapeuteilla työn kuormittavuus oli lisääntynyt jonkin verran. Toimintamalli on lisännyt fysioterapeuttien työmotivaatiota selvästi, myös hoitajien työmotivaatioon se on vaikuttanut myönteisesti.
Johtopäätöksenä voidaan todeta ammattiryhmien välisessä yhteistyössä olevan edelleen kehitettävää. Osaamisen koettiin olevan riittävällä tasolla toimintamallin toteuttamiseksi. Varhaisvaiheen alaselkäpotilaan vastaanottotoimintamallin tärkeimmäksi tavoitteeksi nousi potilaan saama fysioterapeuttinen ohjaus, johon liittyi tarvittaessa sairausloma ja kipulääkeohje. Fysioterapeuttien ammattitaitoon luotetaan ja toimintamalli koetaan turvalliseksi.
Tarkoituksemme on selvittää fysioterapeuttien, hoidon tarpeen arviota tekevien ammattiryhmien ja lääkäreiden kokemuksia toimintamallin toimivuudesta ammattiryhmien välisen yhteistyön, osaamisen ja potilasturvallisuuden kannalta tehtäväsiirron näkökulmasta. Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää varhaisvaiheen alaselkäpotilaan vastaanottotoimintaa jäsentämällä näiden ammattiryhmien välistä yhteistyötä terveyskeskuksessa.
Tutkimus toteutettiin määrällisenä tutkimuksena ja mittarina käytettiin kolmea kyselylomaketta. Tutkimuksen kohteena oli viisi kuntaa, Espoo, Hamina, Kotka, Palokan terveydenhuollon kuntayhtymä ja Vantaa, joissa toiminta on vakiintunut. Fysioterapeuttien kohdalla käytettiin kokonaisotantaa. Hoidon tarpeen arviota tekevien ammattiryhmien ja lääkäreiden kohdalla käytettiin harkinnanvaraista otantaa. Kuntakohtaisia erityispiirteitä toimintamalliin liittyen selvitettiin fysioterapian esimiehiä haastattelemalla. Tutkimusaineisto analysoitiin SPSS –ohjelmalla. Tulokset esitetään prosenttijakaumina.
Tutkimustulosten mukaan fysioterapeuttien yhteydenpito hoitajien ja lääkäreiden kanssa on lisääntynyt toimintamallin käyttöönoton myötä. Konsultaatioyhteys lääkäriin toimi hyvin. Ammattiryhmien välisessä yhteistyössä hoitajien ja fysioterapeuttien vastausten hajonta kuvastaa käytänteissä olevia eroavaisuuksia yhteydenpidossa, perehdytyksessä ja kirjaamiskäytänteissä.
Osaaminen selkäpotilaan oirekuvan ymmärtämisessä on lisääntynyt hoitajilla ja he kokevat osaavansa erotella fysioterapeutin vastaanotolle kuuluvat potilaat hyvin. Hoidon tarpeen arvio koettiin riittäväksi potilasturvallisuuden kannalta.
Fysioterapeuttien lisäkoulutus vastasi toimintamallin vaatimuksiin parhaiten fysioterapeuttisen ohjauksen ja neuvonnan antamisen osa-alueella. Fysioterapeutit kokivat kliinisen päättelyn taitonsa riittäviksi toimintamallin vaatimuksiin nähden. Fysioterapiakäynti oli samansisältöinen fysioterapeutista riippumatta. Kirjaaminen oli ajantasaista, ymmärrettävää ja siitä oli hyötyä lääkärille selkäpotilaan jatkohoidon suunnitelmaa tehdessä. Kolmasosa lääkäreistä koki alaselkäpotilaiden määrän vähentyneen vastaanotoltaan.
Hoitajien työn kuormittavuus ei ollut lisääntynyt toimintamallin käyttöönoton jälkeen, mutta fysioterapeuteilla työn kuormittavuus oli lisääntynyt jonkin verran. Toimintamalli on lisännyt fysioterapeuttien työmotivaatiota selvästi, myös hoitajien työmotivaatioon se on vaikuttanut myönteisesti.
Johtopäätöksenä voidaan todeta ammattiryhmien välisessä yhteistyössä olevan edelleen kehitettävää. Osaamisen koettiin olevan riittävällä tasolla toimintamallin toteuttamiseksi. Varhaisvaiheen alaselkäpotilaan vastaanottotoimintamallin tärkeimmäksi tavoitteeksi nousi potilaan saama fysioterapeuttinen ohjaus, johon liittyi tarvittaessa sairausloma ja kipulääkeohje. Fysioterapeuttien ammattitaitoon luotetaan ja toimintamalli koetaan turvalliseksi.