Eläimen voima : Tapaustutkimus tallitoiminnasta lapsen keskittymiskyvyn parantajana
Niemetmaa, Minna (2010)
Niemetmaa, Minna
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003275972
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003275972
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni aihe oli Eläimen voima- Tapaustutkimus tallitoiminnasta lapsen keskittymiskyvyn parantajana. Työni tavoitteena oli selvittää, miten tallitoiminta vaikuttaa erityisen tuen tarpeessa olevan lapsen keskittymiskykyyn sekä miten tyttö kokee tallitoiminnan. Tallitoimintaan osallistui yksi 8-vuotias tyttö vuoden 2009 alussa.
Tutkimus oli toiminnallinen tapaustutkimus. Tallitoiminnan rungon kehitin itse, eikä se pohjannut puhtaasti mihinkään tiettyyn teoriaan. Eniten työtäni kuitenkin ohjasi sosiaalipedagoginen ajattelu. Tutkimuksen teoriaosiossa kuvailin vammaisratsastusta, ratsastusterapiaa sekä sosiaalipedagogista hevostoimintaa. Tallitoimintaa järjestin yhteensä kymmenen kertaa. Toiminta koostui eläinten hoidosta harjauksesta ruokintaan sekä ratsastuksesta ja kärryajeluista. Keskustelu oli luonteva osa toimintaa. Pääasiassa olin lapsen kanssa kahden, mutta välillä toimintaan osallistui myös hänen veljensä sekä oma tyttäreni. Muiden lasten läsnäolo toi uusia näkökulmia toimintaan. Tällöin havaitsin tytössä eroja lähinnä vuorovaikutuksessa sekä keskittymiskyvyssä.
Tallitoiminnan kuluessa havaitsin, että tytön itsetunto ja keskittymiskyky kehittyivät. Toiminnan alkaessa tyttö oli hyvin malttamaton. Tämä kuitenkin vähentyi huomattavasti jo muutaman tallitapaamiskerran jälkeen. Tallirutiinien tullessa tutuiksi hän malttoi keskittyä annettuun tehtävään ja osasi jopa itsenäisesti aloitella tehtävien tekoa.
Äidin mukaan tyttö odotti tallikäyntejä paljon. Keskusteluissamme tyttö toi esille pitävänsä tallitoiminnasta ja eläinten kanssa työskentelystä.
Tutkimus oli toiminnallinen tapaustutkimus. Tallitoiminnan rungon kehitin itse, eikä se pohjannut puhtaasti mihinkään tiettyyn teoriaan. Eniten työtäni kuitenkin ohjasi sosiaalipedagoginen ajattelu. Tutkimuksen teoriaosiossa kuvailin vammaisratsastusta, ratsastusterapiaa sekä sosiaalipedagogista hevostoimintaa. Tallitoimintaa järjestin yhteensä kymmenen kertaa. Toiminta koostui eläinten hoidosta harjauksesta ruokintaan sekä ratsastuksesta ja kärryajeluista. Keskustelu oli luonteva osa toimintaa. Pääasiassa olin lapsen kanssa kahden, mutta välillä toimintaan osallistui myös hänen veljensä sekä oma tyttäreni. Muiden lasten läsnäolo toi uusia näkökulmia toimintaan. Tällöin havaitsin tytössä eroja lähinnä vuorovaikutuksessa sekä keskittymiskyvyssä.
Tallitoiminnan kuluessa havaitsin, että tytön itsetunto ja keskittymiskyky kehittyivät. Toiminnan alkaessa tyttö oli hyvin malttamaton. Tämä kuitenkin vähentyi huomattavasti jo muutaman tallitapaamiskerran jälkeen. Tallirutiinien tullessa tutuiksi hän malttoi keskittyä annettuun tehtävään ja osasi jopa itsenäisesti aloitella tehtävien tekoa.
Äidin mukaan tyttö odotti tallikäyntejä paljon. Keskusteluissamme tyttö toi esille pitävänsä tallitoiminnasta ja eläinten kanssa työskentelystä.