PERUSTERVEYDENHUOLLON JA ERIKOISSAIRAANHOIDON HOITOHENKILÖKUNNAN KOKEMUKSIA
Klemola, Iina; Tervo, Heli; Tokola, Eeva (2010)
Klemola, Iina
Tervo, Heli
Tokola, Eeva
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003175745
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003175745
Tiivistelmä
Pitkäaikaissairaan lapsen sekä hänen perheensä hoidon kokonaisuus rakentuu monen eri organisaation
ja palveluntuottajien verkostosta. Somaattisesti pitkäaikaissairaan lapsen hoidon aikana on pystyttävä
turvaamaan hyvä ja saumaton yhteistyö hoitohenkilökunnan kesken, jotta lapsen turvallisuus ja hoidon
jatkuvuus sekä kotona että sairaalassa toteutuvat.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää hoitohenkilökunnan kokemuksien kautta, kuinka yhteistyö
toimii tilanteessa jossa somaattisesti pitkäaikaissairas lapsi siirtyy kotikunnasta erikoissairaanhoitoon
tai päinvastoin. Työn tarkoituksena oli kehittää perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä
yhteistyötä pitkäaikaissairaan lapsen ja hänen perheensä hoidossa. Opinnäytetyö oli osa Perheen
parhaaksi yhteistyöllä – projektia. Opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin ryhmähaastattelemalla
Perusturvaliikelaitos Saarikan terveydenhoitajia sekä erikoissairaanhoidon lastenosaston ja – poliklinikan
hoitohenkilökuntaa. Opinnäytetyön tutkimukseen osallistui yhteensä neljätoista (N=14)
haastateltavaa perusterveydenhuollosta ja erikoissairaanhoidosta. Tutkimus oli laadullinen ja aineisto
käsiteltiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon hoitohenkilökunnan kokemukset yhteistyön toimivuudesta
olivat eriävät. Perusterveydenhuollossa terveydenhoitajat kokivat, että suoraa yhteistyötä ei ole.
Erikoissairaanhoidon hoitohenkilökunta koki yhteistyön toimivaksi. Tärkeimpinä yhteistyötä edistävinä
tekijöinä nousivat hoitohenkilökunnan ammattitaito ja toimivat käytänteet yhteistyössä. Koulutukset ja
yhteiset palaverit koettiin edistävinä tekijöinä yhteistyön kehittämisen kannalta. Eniten yhteistyötä
estävänä tekijänä koettiin molemmissa organisaatioissa tiedonkulkuun liittyvät ongelmat. Suurimpana
tiedonkulkuun vaikuttavana asiana koettiin olevan tietojärjestelmäongelmat ja vaitiolovelvollisuus.
Lisäksi tiedonkulun koettiin olevan suurelta osin vanhempien vastuulla.
ja palveluntuottajien verkostosta. Somaattisesti pitkäaikaissairaan lapsen hoidon aikana on pystyttävä
turvaamaan hyvä ja saumaton yhteistyö hoitohenkilökunnan kesken, jotta lapsen turvallisuus ja hoidon
jatkuvuus sekä kotona että sairaalassa toteutuvat.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää hoitohenkilökunnan kokemuksien kautta, kuinka yhteistyö
toimii tilanteessa jossa somaattisesti pitkäaikaissairas lapsi siirtyy kotikunnasta erikoissairaanhoitoon
tai päinvastoin. Työn tarkoituksena oli kehittää perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä
yhteistyötä pitkäaikaissairaan lapsen ja hänen perheensä hoidossa. Opinnäytetyö oli osa Perheen
parhaaksi yhteistyöllä – projektia. Opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin ryhmähaastattelemalla
Perusturvaliikelaitos Saarikan terveydenhoitajia sekä erikoissairaanhoidon lastenosaston ja – poliklinikan
hoitohenkilökuntaa. Opinnäytetyön tutkimukseen osallistui yhteensä neljätoista (N=14)
haastateltavaa perusterveydenhuollosta ja erikoissairaanhoidosta. Tutkimus oli laadullinen ja aineisto
käsiteltiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon hoitohenkilökunnan kokemukset yhteistyön toimivuudesta
olivat eriävät. Perusterveydenhuollossa terveydenhoitajat kokivat, että suoraa yhteistyötä ei ole.
Erikoissairaanhoidon hoitohenkilökunta koki yhteistyön toimivaksi. Tärkeimpinä yhteistyötä edistävinä
tekijöinä nousivat hoitohenkilökunnan ammattitaito ja toimivat käytänteet yhteistyössä. Koulutukset ja
yhteiset palaverit koettiin edistävinä tekijöinä yhteistyön kehittämisen kannalta. Eniten yhteistyötä
estävänä tekijänä koettiin molemmissa organisaatioissa tiedonkulkuun liittyvät ongelmat. Suurimpana
tiedonkulkuun vaikuttavana asiana koettiin olevan tietojärjestelmäongelmat ja vaitiolovelvollisuus.
Lisäksi tiedonkulun koettiin olevan suurelta osin vanhempien vastuulla.