Niskalihasten matalakynnyksisen voimaharjoittelun toteutuminen 9.-luokkalaisilla
Myllymäki, Iida; Kojonen, Elisa (2010)
Myllymäki, Iida
Kojonen, Elisa
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003145625
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003145625
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, toteutuuko niskalihasten matalakynnyksinen voimaharjoittelu 9.-luokkalaisilla. Tavoitteena oli myös saada tietoa matalakynnyksisen lihasvoimaharjoittelun vaikutuksista mahdollisiin niska- ja pääkipuihin. Mahdollisimman matala kynnys luotiin viemällä laitteet koululle, jolloin harjoittelu tapahtui välituntien aikana eikä harjoitteluun tarvinnut erikseen valmistautua. Intervention alussa jokainen osallistuja ohjeistettiin yksilöllisesti ja heille luotiin henkilökohtainen harjoitusohjelma määrittelemällä harjoituskuormat. Harjoittelu tapahtui Riihimäen yhden yläkoulun viidellätoista 9.- luokkalaisella. Harjoittelun toteutumista seurattiin harjoittelupäiväkirjan avulla.
Nuorten niskavaivojen on todettu lisääntyneen 1980-luvulta 2000-luvulle, minkä on arveltu osittain johtuvan tietokoneen, television ja pelikonsolin ääressä vietetyn ajan lisääntymisestä sekä vähentyneestä fyysisestä aktiivisuudesta. Osallistuneiden fyysistä aktiivisuutta kartoitettiin teettämällä heille kansainvälinen fyysisen aktiivisuuden kysely (IPAQ). Niska- ja pääkivut voivat johtua esimerkiksi niskalihasten huonosta kontrollista. Niskalihasten voimantuottokykyyn ja samalla niska- ja pääkipuihin voidaan vaikuttaa spesifillä lihasvoimaharjoittelulla.
Osallistujat jaettiin harjoitteluryhmään (n=10) ja kontrolliryhmään (n=5). Harjoitteluryhmäläisten piti suorittaa 12 viikon harjoittelujakso ennen loppumittauksia. Tutkimuksessa kahden harjoitteluryhmäläisen tuloksia tarkasteltiin lähemmin tutkimuksessa käytettyjen mittareiden pohjalta sillä he olivat ainoita säännöllisesti harjoitelleita koko harjoitteluryhmästä. Muiden harjoitteluryhmäläisten tulokset huomioitiin ainoastaan tutkimuksen toteutumista tarkasteltaessa.
Kahden harjoittelun loppuun asti suorittaneen koehenkilön lihasvoimat olivat kasvaneet ekstensiosuuntaan. Fleksiosuuntaan lihasvoimat kasvoivat toisella. Lateraalisuunnissa molemmilla tapahtui alku- ja loppumittausten välillä puolierojen tasoittumista. Toisen koehenkilön pääkivut sekä niskan haittaindeksi laskivat merkittävästi harjoittelujakson aikana. Toisella koehenkilöllä ei ollut merkittävää kipua eikä niskan haittaindeksiä.
Tutkimuksessa käytetyllä harjoittelumenetelmällä voitaisiin saada tuloksia aikaan, jos harjoittelu toteutettaisiin säännöllisesti ja nousujohteisesti. Toiminnan kehittämisen kannalta olisi tärkeää selvittää, mitä mieltä nuoret olivat matalakynnyksisestä lihasvoimaharjoittelusta. Nuorten aktivoiminen sekä fyysisen aktiivisuuden edistäminen on tärkeää tulevaisuudessa erilaisten sairauksien sekä tuki- ja liikuntaelinongelmien ennaltaehkäisemiseksi.
Nuorten niskavaivojen on todettu lisääntyneen 1980-luvulta 2000-luvulle, minkä on arveltu osittain johtuvan tietokoneen, television ja pelikonsolin ääressä vietetyn ajan lisääntymisestä sekä vähentyneestä fyysisestä aktiivisuudesta. Osallistuneiden fyysistä aktiivisuutta kartoitettiin teettämällä heille kansainvälinen fyysisen aktiivisuuden kysely (IPAQ). Niska- ja pääkivut voivat johtua esimerkiksi niskalihasten huonosta kontrollista. Niskalihasten voimantuottokykyyn ja samalla niska- ja pääkipuihin voidaan vaikuttaa spesifillä lihasvoimaharjoittelulla.
Osallistujat jaettiin harjoitteluryhmään (n=10) ja kontrolliryhmään (n=5). Harjoitteluryhmäläisten piti suorittaa 12 viikon harjoittelujakso ennen loppumittauksia. Tutkimuksessa kahden harjoitteluryhmäläisen tuloksia tarkasteltiin lähemmin tutkimuksessa käytettyjen mittareiden pohjalta sillä he olivat ainoita säännöllisesti harjoitelleita koko harjoitteluryhmästä. Muiden harjoitteluryhmäläisten tulokset huomioitiin ainoastaan tutkimuksen toteutumista tarkasteltaessa.
Kahden harjoittelun loppuun asti suorittaneen koehenkilön lihasvoimat olivat kasvaneet ekstensiosuuntaan. Fleksiosuuntaan lihasvoimat kasvoivat toisella. Lateraalisuunnissa molemmilla tapahtui alku- ja loppumittausten välillä puolierojen tasoittumista. Toisen koehenkilön pääkivut sekä niskan haittaindeksi laskivat merkittävästi harjoittelujakson aikana. Toisella koehenkilöllä ei ollut merkittävää kipua eikä niskan haittaindeksiä.
Tutkimuksessa käytetyllä harjoittelumenetelmällä voitaisiin saada tuloksia aikaan, jos harjoittelu toteutettaisiin säännöllisesti ja nousujohteisesti. Toiminnan kehittämisen kannalta olisi tärkeää selvittää, mitä mieltä nuoret olivat matalakynnyksisestä lihasvoimaharjoittelusta. Nuorten aktivoiminen sekä fyysisen aktiivisuuden edistäminen on tärkeää tulevaisuudessa erilaisten sairauksien sekä tuki- ja liikuntaelinongelmien ennaltaehkäisemiseksi.