Erityistä tukea tarvitsevan lapsen vanhempien kokemuksia fysioterapeutin antamasta ohjauksesta
Summanen, Tarja; Pasanen, Jaana (2010)
Summanen, Tarja
Pasanen, Jaana
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003085506
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003085506
Tiivistelmä
Erityistä tukea tarvitsevan lapsen syntymisen myötä perheen elämään tulee mukaan ammattihenkilöistä koostuva verkosto, jonka kanssa yhteistyö on tiivistä. Perhe tarvitsee ammattihenkilöiltä tukea, ohjausta ja tietoa pystyäkseen toiminnallaan tukemaan lapsen kokonaisvaltaista kuntoutumista.
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvailla erityistä tukea tarvitsevan lapsen vanhempien kokemuksia fysioterapeutin antamasta ohjauksesta. Tavoitteenamme oli tuottaa tietoa, jonka avulla voimme kehittää fysioterapeutin antamaa ohjausta työssämme perheitä tukevaan suuntaan, jotta yhteisesti sovitut pää-määrät kuntouttavan toiminnan osalta kohtaisivat perheen arjessa.
Opinnäytetyömme on laadullinen ja tiedot kerättiin vanhemmilta teemahaastattelujen avulla. Aineiston analyysi tehtiin sisällönanalyysillä. Tutkimusjoukon muodostivat kolme eritystä tukea tarvitsevan lapsen perhettä. Teoreettisena viitekehyksenä työssämme on ekokulttuurinen teoria, jonka mukaan elämää tar-kastellaan kiinteänä osana koko perheen elämää.
Tuloksista nousi vanhempien kritiikki alkuvaiheen ohjausta kohtaan. Ohjauksen kerrottiin olevan perheen arjesta irrallista ja ammattihenkilöjohtoista. Moniammatillisen yhteistyön toimivuus koettiin myös puutteellisena. Erityistä tukea tarvitsevan lapsen vanhemmat kaipaisivat tukea ja ohjausta kuntoutuspro-sessin alusta alkaen heidän omassa arjessaan. Parhaiten vanhemmat olivat pystyneet hyödyntämään oh-jausta, joka kohdistui arkisiin asioihin kotona. Ohjausmenetelmänä kotona toteutettavat ohjauskäynnit koettiin tarpeellisina. Ohjauksessa tulisi huomioida perheiden yksilöllisyys, eikä toteuttaa sitä kaavamai-sesti jonkun tietyn mallin mukaan. Fysioterapeutilla tulisi olla kyky aistia ja kuunnella perheen muuttuvia tarpeita.
Työmme tulokset olivat hyvin samansuuntaisia aiempien tähän aihepiiriin liittyvien tutkimusten kanssa. Ensisijaisesti kuntouttava toiminta tulisi olla perhelähtöistä ja arjessa selviytymistä tukevaa. Huomiota tulisi kiinnittää perheen arkirutiinien merkitykseen lapsen kehityksessä sekä erityisesti kehitystä ja kun-toutumista edistäviin ja estäviin tekijöihin. Työmme tulosten hyödynnettävyys kohdistuu ensisijaisesti oman työmme ja työtapojemme kehittämiseen.
Jatkotutkimusaiheena voitaisiin jatkossa selvittää, kuinka vanhemmat itse yhdessä erityistä tukea tarvit-sevan lapsensa kanssa järjestäisivät arkensa kuntouttavaksi. Mielenkiintoista olisi myös selvittää erityistä tukea tarvitsevien lapsien omia kokemuksia kuntoutuksen toimivuudesta.
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvailla erityistä tukea tarvitsevan lapsen vanhempien kokemuksia fysioterapeutin antamasta ohjauksesta. Tavoitteenamme oli tuottaa tietoa, jonka avulla voimme kehittää fysioterapeutin antamaa ohjausta työssämme perheitä tukevaan suuntaan, jotta yhteisesti sovitut pää-määrät kuntouttavan toiminnan osalta kohtaisivat perheen arjessa.
Opinnäytetyömme on laadullinen ja tiedot kerättiin vanhemmilta teemahaastattelujen avulla. Aineiston analyysi tehtiin sisällönanalyysillä. Tutkimusjoukon muodostivat kolme eritystä tukea tarvitsevan lapsen perhettä. Teoreettisena viitekehyksenä työssämme on ekokulttuurinen teoria, jonka mukaan elämää tar-kastellaan kiinteänä osana koko perheen elämää.
Tuloksista nousi vanhempien kritiikki alkuvaiheen ohjausta kohtaan. Ohjauksen kerrottiin olevan perheen arjesta irrallista ja ammattihenkilöjohtoista. Moniammatillisen yhteistyön toimivuus koettiin myös puutteellisena. Erityistä tukea tarvitsevan lapsen vanhemmat kaipaisivat tukea ja ohjausta kuntoutuspro-sessin alusta alkaen heidän omassa arjessaan. Parhaiten vanhemmat olivat pystyneet hyödyntämään oh-jausta, joka kohdistui arkisiin asioihin kotona. Ohjausmenetelmänä kotona toteutettavat ohjauskäynnit koettiin tarpeellisina. Ohjauksessa tulisi huomioida perheiden yksilöllisyys, eikä toteuttaa sitä kaavamai-sesti jonkun tietyn mallin mukaan. Fysioterapeutilla tulisi olla kyky aistia ja kuunnella perheen muuttuvia tarpeita.
Työmme tulokset olivat hyvin samansuuntaisia aiempien tähän aihepiiriin liittyvien tutkimusten kanssa. Ensisijaisesti kuntouttava toiminta tulisi olla perhelähtöistä ja arjessa selviytymistä tukevaa. Huomiota tulisi kiinnittää perheen arkirutiinien merkitykseen lapsen kehityksessä sekä erityisesti kehitystä ja kun-toutumista edistäviin ja estäviin tekijöihin. Työmme tulosten hyödynnettävyys kohdistuu ensisijaisesti oman työmme ja työtapojemme kehittämiseen.
Jatkotutkimusaiheena voitaisiin jatkossa selvittää, kuinka vanhemmat itse yhdessä erityistä tukea tarvit-sevan lapsensa kanssa järjestäisivät arkensa kuntouttavaksi. Mielenkiintoista olisi myös selvittää erityistä tukea tarvitsevien lapsien omia kokemuksia kuntoutuksen toimivuudesta.