Nuorten kysymyksiä kouluampumisen jälkeen
Vikman, Virve (2010)
Vikman, Virve
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003042756
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003042756
Tiivistelmä
Vikman, Virve. Nuorten kysymyksiä kouluampumisen jälkeen. Helsinki, kevät 2010.
58 s., 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma. Sosionomi (AMK).
Suomessa on tapahtunut muutaman viime vuoden aikana kaksi kouluampumista, vuonna 2007 Tuusulan Jokelassa ja vuonna 2008 Kauhajoella. Kansainvälisesti, erityisesti Yhdysvalloissa, kouluampumiset ovat yleisempiä. Maailmassa on tapahtunut vuoden 1996 jälkeen kuutisenkymmentä kouluampumista, Yhdysvaltojen lisäksi esimerkiksi Kanadassa, Alankomaissa ja Skotlannissa. Kouluampuminen on koulussa, nuorten yhteisössä, tapahtuva väkivallanteko, ja siksi on tärkeää tietää, minkälaista keskustelua ja tietoa nuoret kouluampumisen jälkeen tarvitsevat.
Tässä työssä tarkoitukseni oli selvittää, millaisia kysymyksiä kouluampuminen herättää nuorissa, jotka eivät itse ole suoraan altistuneet tapahtumalle. Työn taustana oli harjoitteluni Hyrylän yläasteella Tuusulassa Jokelan kouluampumisen aikaan marraskuussa 2007. Tapahtumaa seuranneiden viikkojen aikana pidin koulun kaikille kahdeksansille luokille tunnin, jonka alussa oppilaat kirjoittivat kysymyksiä, joita kouluampuminen heissä herätti. Tämän jälkeen keskustelimme tapahtumasta kysymysten pohjalta. Nämä kysymykset muodostavat tämän tutkimukseni aineiston. Työn teoreettisessa osassa olen lähestynyt kouluampumista traumaattisen kriisin käsitteistön avulla.
Tutkimukseni keskeinen tulos on, että kouluampuminen herättää nuorissa ennen muuta tekijään ja tämän motiiveihin sekä itse tapahtumaan liittyviä kysymyksiä. Tekijän viestit internetissä kiinnostavat ja mietityttävät nuoria. Tapahtuman osalta nuoria kiinnostavat konkreettiset, itse tilanteeseen ja koulun toimintaan liittyvät asiat. Nuoret pohtivat myös, miten kouluampumisen kaltainen tilanne pääsee tapahtumaan, voiko tällaisia tapauksia tulla jatkossa lisää ja miten niitä voisi estää. Ampumistilanne herättää pelkoa samanlaisesta tapahtumasta omassa koulussa. Nuoret pohtivat uhrien ja näiden omaisten sekä myös tekijän omaisten tilannetta. Kysymyksiä herättävät myös mm. median toiminta, internet, väkivaltaviihde ja nuorten psyykkiset ongelmat. Poikia kiinnostavat konkreettiset ja tyttöjä enemmän tunnetason asiat.
Kouluampumisen kaltaisen traumaattisen tilanteen jälkeen nuorille on tärkeää antaa oikeaa ja heidän kannaltaan olennaista tietoa mahdollisimman nopeasti, jotta huhut eivät pääse leviämään. Jotta tämä voi onnistua, olennaista on tietää mitkä asiat nuoria askarruttavat. Eräs keino traumaattisen tilanteen käsittelyyn voisikin olla käyttämäni menetelmä, jossa keskustelua käydään nuorten kirjoittamien kysymysten pohjalta.
Asiasanat: koulusurmat, nuoret, koululaiset, koulu, kriisit, traumat, kysymykset.
58 s., 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma. Sosionomi (AMK).
Suomessa on tapahtunut muutaman viime vuoden aikana kaksi kouluampumista, vuonna 2007 Tuusulan Jokelassa ja vuonna 2008 Kauhajoella. Kansainvälisesti, erityisesti Yhdysvalloissa, kouluampumiset ovat yleisempiä. Maailmassa on tapahtunut vuoden 1996 jälkeen kuutisenkymmentä kouluampumista, Yhdysvaltojen lisäksi esimerkiksi Kanadassa, Alankomaissa ja Skotlannissa. Kouluampuminen on koulussa, nuorten yhteisössä, tapahtuva väkivallanteko, ja siksi on tärkeää tietää, minkälaista keskustelua ja tietoa nuoret kouluampumisen jälkeen tarvitsevat.
Tässä työssä tarkoitukseni oli selvittää, millaisia kysymyksiä kouluampuminen herättää nuorissa, jotka eivät itse ole suoraan altistuneet tapahtumalle. Työn taustana oli harjoitteluni Hyrylän yläasteella Tuusulassa Jokelan kouluampumisen aikaan marraskuussa 2007. Tapahtumaa seuranneiden viikkojen aikana pidin koulun kaikille kahdeksansille luokille tunnin, jonka alussa oppilaat kirjoittivat kysymyksiä, joita kouluampuminen heissä herätti. Tämän jälkeen keskustelimme tapahtumasta kysymysten pohjalta. Nämä kysymykset muodostavat tämän tutkimukseni aineiston. Työn teoreettisessa osassa olen lähestynyt kouluampumista traumaattisen kriisin käsitteistön avulla.
Tutkimukseni keskeinen tulos on, että kouluampuminen herättää nuorissa ennen muuta tekijään ja tämän motiiveihin sekä itse tapahtumaan liittyviä kysymyksiä. Tekijän viestit internetissä kiinnostavat ja mietityttävät nuoria. Tapahtuman osalta nuoria kiinnostavat konkreettiset, itse tilanteeseen ja koulun toimintaan liittyvät asiat. Nuoret pohtivat myös, miten kouluampumisen kaltainen tilanne pääsee tapahtumaan, voiko tällaisia tapauksia tulla jatkossa lisää ja miten niitä voisi estää. Ampumistilanne herättää pelkoa samanlaisesta tapahtumasta omassa koulussa. Nuoret pohtivat uhrien ja näiden omaisten sekä myös tekijän omaisten tilannetta. Kysymyksiä herättävät myös mm. median toiminta, internet, väkivaltaviihde ja nuorten psyykkiset ongelmat. Poikia kiinnostavat konkreettiset ja tyttöjä enemmän tunnetason asiat.
Kouluampumisen kaltaisen traumaattisen tilanteen jälkeen nuorille on tärkeää antaa oikeaa ja heidän kannaltaan olennaista tietoa mahdollisimman nopeasti, jotta huhut eivät pääse leviämään. Jotta tämä voi onnistua, olennaista on tietää mitkä asiat nuoria askarruttavat. Eräs keino traumaattisen tilanteen käsittelyyn voisikin olla käyttämäni menetelmä, jossa keskustelua käydään nuorten kirjoittamien kysymysten pohjalta.
Asiasanat: koulusurmat, nuoret, koululaiset, koulu, kriisit, traumat, kysymykset.