Dementoivia muistisairauksia sairastavien vanhusten saattohoidon toteuttaminen vanhainkodissa.
Toikka, Külliki; Lukmaa, Marianne (2010)
Toikka, Külliki
Lukmaa, Marianne
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003022680
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003022680
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Lukmaa, Marianne & Toikka, Külliki. Dementoivia muistisairauksia sairastavien vanhusten saattohoidon toteuttaminen vanhainkodissa. Helsinki, kevät 2010,
71 s. 7 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki Terveysalan koulutusohjel-ma, Hoitotyön koulutusohjelma, Sairaanhoitaja (AMK).
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten hoitohenkilökunta toteuttaa dementoivia muistisairauksia sairastavien vanhusten saattohoitoa vanhainko-dissa.
Teoreettinen viitekehys koostettiin aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta. Tietoa dementiasta sekä saattohoidosta oli saatavilla runsaasti, joten meidän tehtä-väksemme jäi poimia opinnäytetyömme kannalta olennainen tieto.
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen ja analyysimenetelmänä käytettiin sisällönana-lyysiä. Aineisto kerättiin pääkaupunkiseudun vanhainkodin dementiaosastoilla. Avoimien kyselyn vastaukset saatiin elokuussa 2009 ja teemahaastattelut tehtiin lokakuussa 2009. Avoimissa kyselyissä dementiaosastojen hoitohenkilökunta vastaili vapaaehtoisesti esseemuodossa kysymykseen saattohoidon toteuttamisesta omalla osastolla. Haastattelemalla lisäksi kolmea hoitohenkilökuntaan kuuluva, täydensimme kyselyn tuloksia.
Päätulokseksi nousi henkilökunnan halu toteuttaa saattohoitoa vanhainkodissa, mutta henkilökunnan vähäisyydestä johtuva ajan puute vaikeutti sitä. Henkilökunnalla ei ollut aikaa toteuttaa hyvää saattohoitoa. Kiire vaikutti hoidon laatuun, hoito toteutettiin rutiininomaisesti.
Opinnäytetyötulosten pohjalta voimme sanoa, että hoitajilla on halua toteuttaa dementoituneen hyvä saattohoitoa vanhainkodissa, mutta ajan ja työvoiman puute heikentävät sitä. Henkilökunta osasi ottaa huomioon omaiset ja heidän toiveensa. Henkilökunnan mielestä fyysisen kivun hoitoa pystyttiin toteuttamaan riittävästi. Kyselyihin vastanneet toivoisivat lisäkoulutusta, jotta he osaisivat kohdata dementoituneet asukkaat kuoleman hetkellä myös hengellisesti. Myös työnohjauksen tarve saattohoitotilanteen aikana ja sen loputtua koettiin tarpeelliseksi.
Asiasanat: dementia, muistisairaudet, omaiset, saattohoito, kivunhoito, vanhainkodit, kvalitatiivinen tutkimus
Lukmaa, Marianne & Toikka, Külliki. Dementoivia muistisairauksia sairastavien vanhusten saattohoidon toteuttaminen vanhainkodissa. Helsinki, kevät 2010,
71 s. 7 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki Terveysalan koulutusohjel-ma, Hoitotyön koulutusohjelma, Sairaanhoitaja (AMK).
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten hoitohenkilökunta toteuttaa dementoivia muistisairauksia sairastavien vanhusten saattohoitoa vanhainko-dissa.
Teoreettinen viitekehys koostettiin aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta. Tietoa dementiasta sekä saattohoidosta oli saatavilla runsaasti, joten meidän tehtä-väksemme jäi poimia opinnäytetyömme kannalta olennainen tieto.
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen ja analyysimenetelmänä käytettiin sisällönana-lyysiä. Aineisto kerättiin pääkaupunkiseudun vanhainkodin dementiaosastoilla. Avoimien kyselyn vastaukset saatiin elokuussa 2009 ja teemahaastattelut tehtiin lokakuussa 2009. Avoimissa kyselyissä dementiaosastojen hoitohenkilökunta vastaili vapaaehtoisesti esseemuodossa kysymykseen saattohoidon toteuttamisesta omalla osastolla. Haastattelemalla lisäksi kolmea hoitohenkilökuntaan kuuluva, täydensimme kyselyn tuloksia.
Päätulokseksi nousi henkilökunnan halu toteuttaa saattohoitoa vanhainkodissa, mutta henkilökunnan vähäisyydestä johtuva ajan puute vaikeutti sitä. Henkilökunnalla ei ollut aikaa toteuttaa hyvää saattohoitoa. Kiire vaikutti hoidon laatuun, hoito toteutettiin rutiininomaisesti.
Opinnäytetyötulosten pohjalta voimme sanoa, että hoitajilla on halua toteuttaa dementoituneen hyvä saattohoitoa vanhainkodissa, mutta ajan ja työvoiman puute heikentävät sitä. Henkilökunta osasi ottaa huomioon omaiset ja heidän toiveensa. Henkilökunnan mielestä fyysisen kivun hoitoa pystyttiin toteuttamaan riittävästi. Kyselyihin vastanneet toivoisivat lisäkoulutusta, jotta he osaisivat kohdata dementoituneet asukkaat kuoleman hetkellä myös hengellisesti. Myös työnohjauksen tarve saattohoitotilanteen aikana ja sen loputtua koettiin tarpeelliseksi.
Asiasanat: dementia, muistisairaudet, omaiset, saattohoito, kivunhoito, vanhainkodit, kvalitatiivinen tutkimus