Tuki- ja liikuntaelinvaivojen itsehoidon ohjaus : case Fazer Amican työntekijät
Ojala, Saara; Salkinoja, Laura; Sallila, Piritta (2010)
Ojala, Saara
Salkinoja, Laura
Sallila, Piritta
Savonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201002262606
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201002262606
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Kuopiossa toimivan ravintola Fazer Amican kuuden työntekijän fyysisen kunnon sekä tuki- ja liikuntaelinkipujen muutosta viidentoista viikon itsenäisen harjoittelujakson aikana. Tutkimuksessa kartoitettiin myös tutkittavien motivoitumista liikunnan harrastamiseen liikuntapäiväkirjan avulla. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin tutkittavien kokemuksia neljän eri liikuntamuodon ohjauskerrasta.
Tutkimus on kvantitatiivinen, mutta siinä on myös kvalitatiivinen haastatteluosuus. Tutkimusaineisto kerättiin alku- ja lopputestien sekä liikuntapäiväkirjojen avulla. Alku- ja lopputesteinä käytettiin lihaskestävyyttä ja liikkuvuutta mittaavia testejä. Tutkittavilta mitattiin myös paino ja vyötärönympärys sekä laskettiin painoindeksi. Lisäksi kipuja kartoitettiin haastattelemalla. Tutkittaville ohjattiin neljä eri liikuntamuotoa ennen itsenäisen harjoittelujakson alkua.
Suurimmalla osalla tutkittavista tuki- ja liikuntaelinkivut vähentyivät. Kaikilla tutkittavilla parantui yläraajojen staattisen nostotestin tulos. Säännöllisesti venytelleillä tutkittavilla alaselkäkivut vähentyivät tai loppuivat. Puolet tutkittavista harjoitti suosituksen mukaisesti sekä kestävyys- että lihaskuntoliikuntaa. Tutkittavien mukaan liikuntapäiväkirjat sekä ryhmän tuoma vertaistuki lisäsivät harjoittelujakson aikana motivaatiota liikunnan harjoittamiseen. Lisäksi osalla innostus säännöllisen liikunnan harjoittamiseen tulevaisuudessa kasvoi. Koska tutkimusjoukko oli pieni, tutkimustuloksia ei voi yleistää.
Tutkimus on kvantitatiivinen, mutta siinä on myös kvalitatiivinen haastatteluosuus. Tutkimusaineisto kerättiin alku- ja lopputestien sekä liikuntapäiväkirjojen avulla. Alku- ja lopputesteinä käytettiin lihaskestävyyttä ja liikkuvuutta mittaavia testejä. Tutkittavilta mitattiin myös paino ja vyötärönympärys sekä laskettiin painoindeksi. Lisäksi kipuja kartoitettiin haastattelemalla. Tutkittaville ohjattiin neljä eri liikuntamuotoa ennen itsenäisen harjoittelujakson alkua.
Suurimmalla osalla tutkittavista tuki- ja liikuntaelinkivut vähentyivät. Kaikilla tutkittavilla parantui yläraajojen staattisen nostotestin tulos. Säännöllisesti venytelleillä tutkittavilla alaselkäkivut vähentyivät tai loppuivat. Puolet tutkittavista harjoitti suosituksen mukaisesti sekä kestävyys- että lihaskuntoliikuntaa. Tutkittavien mukaan liikuntapäiväkirjat sekä ryhmän tuoma vertaistuki lisäsivät harjoittelujakson aikana motivaatiota liikunnan harjoittamiseen. Lisäksi osalla innostus säännöllisen liikunnan harjoittamiseen tulevaisuudessa kasvoi. Koska tutkimusjoukko oli pieni, tutkimustuloksia ei voi yleistää.