RAVITSEMUKSEN MERKITYS POTILAAN SÄÄRIHAAVAN PARANEMISESSA SAIRAANHOITAJIEN KOKEMANA
Soukka, Dina (2010)
Soukka, Dina
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201002242499
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201002242499
Tiivistelmä
Tämän työn tarkoituksena oli tutkia kotisairaanhoitajien subjektiivisesti arvioidut omat tiedot ravitsemuksesta ja valmiuksista jakaa tietoa ravitsemuksesta potilaille. Toisena tutkimuksen ongelmana oli ottaa selvää, miten sairaanhoitajat hallitsevat säärihaavan kokonaishoitoa, mikä sisältää myös ravitsemuksen tilan arvioinnin haavanhoidon yhteydessä. Tutkimuksen tavoite oli saada tietoa siitä, miten sairaanhoitajat osaavat käyttää ravitsemusohjeistuksia säärihaavahoidossa. Tavoitteena oli tutkia missä määrin hoitajat kiinnittävät huomiota ravitsemukseen säärihaavahoidon yhteydessä, osaavatko hoitajat puuttua ja antaa ohjausta potilaille.
Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä olivat kvalitatiiviset teemahaastattelut kotisairaanhoitajille. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla, joka on laadullisen tutkimuksen perusanalyysimenetelmä. Tutkimuksessa käytettiin sekä deduktiivista että induktiivista päättelyn logiikkaa.
Tutkimustulosten perustella kaikki hoitajat kokivat, että ravitsemuksen tilan arviointi tuo haasteita työhön. Haastatteluissa selvisi, että hoitajien mielestä he eivät tarpeeksi puutu potilaiden ravitsemukseen. Mutta he olivat hyvin tietoisia siitä, että jos ravitsemukseen ei puutua aktiivisesti, se johtaa helposti vajaaravitsemukseen. Riittämätön tai niukka ravitsemus lisää potilaan inhimillinen kärsimyksen määrää, säärihaavan paranemisen pitkittymiseen ja taloudellisten kustannusten kasvuun. Potilaiden tiedotus hoitajien mielestä on puutteellista. Haastattelussa tuli esille, että varsinaista ravitse-mustäydennyskoulutusta ei ole järjestetty pitkään aikaan ja sen tarve on suuri. Sisällönanalyysin avulla päätellyt yläkategoriat kuten ravitsemuksen merkitys, koulutus, ohjaus, työkokemus viittaavat siihen, että sairaanhoitajan työssä ne ovat heikkoja kohtia.
Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä olivat kvalitatiiviset teemahaastattelut kotisairaanhoitajille. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla, joka on laadullisen tutkimuksen perusanalyysimenetelmä. Tutkimuksessa käytettiin sekä deduktiivista että induktiivista päättelyn logiikkaa.
Tutkimustulosten perustella kaikki hoitajat kokivat, että ravitsemuksen tilan arviointi tuo haasteita työhön. Haastatteluissa selvisi, että hoitajien mielestä he eivät tarpeeksi puutu potilaiden ravitsemukseen. Mutta he olivat hyvin tietoisia siitä, että jos ravitsemukseen ei puutua aktiivisesti, se johtaa helposti vajaaravitsemukseen. Riittämätön tai niukka ravitsemus lisää potilaan inhimillinen kärsimyksen määrää, säärihaavan paranemisen pitkittymiseen ja taloudellisten kustannusten kasvuun. Potilaiden tiedotus hoitajien mielestä on puutteellista. Haastattelussa tuli esille, että varsinaista ravitse-mustäydennyskoulutusta ei ole järjestetty pitkään aikaan ja sen tarve on suuri. Sisällönanalyysin avulla päätellyt yläkategoriat kuten ravitsemuksen merkitys, koulutus, ohjaus, työkokemus viittaavat siihen, että sairaanhoitajan työssä ne ovat heikkoja kohtia.