Turvallinen lääkehoito -kansainvälinen kirjallisuuskatsaus
Hollmen, Antti (2010)
Hollmen, Antti
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201002061974
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201002061974
Tiivistelmä
Lääkehoidon toimivuuteen on alettu kiinnittää sekä Suomessa että maailmalla runsaasti huomiota. Euroopan Unioni on Luxemburgin potilasturvallisuusjulistuksessa nostanut lääkehoidon turvallisuuden lisäämisen erääksi EU:n jäsenmaiden terveydenhuollon yksiköiden tärkeimmistä tavoitteista. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli kartoittaa Suomen ulkopuolella tehtyä lääkehoitoon liittyvää tutkimusta. Tutkimus pyrki ennen kaikkea selvittämään niitä tekijöitä, joiden on maailmalla todettu hankaloittavan turvallista lääkehoidon prosessia.
Pääasiallisena menetelmänä tutkimuksessa käytettiin artikkelihakua aineistotietokantojen avulla. Tutkimuksen aineisto käsitti 53 artikkelia. Kirjallisuuskatsaus antoi selkeän kuvan lääkehoidon tutkimuksen tilasta maailmalla. Valtaosa kansainvälisistä artikkeleista käsitteli lääkehoidon sisältöä ja toimintatapoja tai lääkkeiden jakamista ja antamista. Myös lääkehoidon seuranta – ja palautejärjestelmiin on kiinnitetty huomiota kansainvälisesti. Lääkehoidon kansainvälistä tutkimusta voi pitää melko kapea-alaisena, sillä valtaosaa Sosiaali- ja terveysministeriön lääkehoitosuunnitelmaan sisällyttämistä asioista ei ole maailmalla juurikaan tarkasteltu 2000–luvulla.
Lääkehoidon prosessiin voidaan katsoa kuuluvan lääkkeiden määräämisen, toimittamisen ja antamisen. Lääkehoidon prosessissa sairaanhoitajien vastuulla on lääkehoidon käytännön toteutus. Hoitajilla on suurin vastuu turvallisen lääkehoidon toteutumisesta, sillä he toimivat lääkehoitoketjun viimeisenä lenkkinä. Lääkehoidon virheellä ymmärretään sellaista poikkeamaa potilaan saamassa lääkityksessä, joka eroaa lääkärin tälle määräämästä lääkityksestä. Lääkehoidon poikkeama voi aiheuttaa kipua, epämukavuutta, toimintakyvyn alenemista, pitkittynyttä sairaalassa oloa tai pahimmassa tapauksessa kuoleman. Lisäksi lääkehoidon virheet lisäävät merkittävästi sairaanhoidon kustannuksia, koska virheellinen lääkitys lisää potilaiden hoitopäivien määrää.
Ongelmallisimmiksi turvallisen lääkehoidon kannalta nähtiin lasten lääkehoito, monilääkityt potilaat, lääkkeiden jakaminen, IV-lääkitys, sekä kriittisesti sairaiden potilaiden lääkehoito. Tutkimus paljasti lukuisia käyttökelpoisia parannusehdotuksia näihin turvallisen lääkehoidon kannalta kriittisiin kohtiin. Selvimmin esiin nousi teknologian laajempi hyödyntäminen lääkehoidossa.
Pääasiallisena menetelmänä tutkimuksessa käytettiin artikkelihakua aineistotietokantojen avulla. Tutkimuksen aineisto käsitti 53 artikkelia. Kirjallisuuskatsaus antoi selkeän kuvan lääkehoidon tutkimuksen tilasta maailmalla. Valtaosa kansainvälisistä artikkeleista käsitteli lääkehoidon sisältöä ja toimintatapoja tai lääkkeiden jakamista ja antamista. Myös lääkehoidon seuranta – ja palautejärjestelmiin on kiinnitetty huomiota kansainvälisesti. Lääkehoidon kansainvälistä tutkimusta voi pitää melko kapea-alaisena, sillä valtaosaa Sosiaali- ja terveysministeriön lääkehoitosuunnitelmaan sisällyttämistä asioista ei ole maailmalla juurikaan tarkasteltu 2000–luvulla.
Lääkehoidon prosessiin voidaan katsoa kuuluvan lääkkeiden määräämisen, toimittamisen ja antamisen. Lääkehoidon prosessissa sairaanhoitajien vastuulla on lääkehoidon käytännön toteutus. Hoitajilla on suurin vastuu turvallisen lääkehoidon toteutumisesta, sillä he toimivat lääkehoitoketjun viimeisenä lenkkinä. Lääkehoidon virheellä ymmärretään sellaista poikkeamaa potilaan saamassa lääkityksessä, joka eroaa lääkärin tälle määräämästä lääkityksestä. Lääkehoidon poikkeama voi aiheuttaa kipua, epämukavuutta, toimintakyvyn alenemista, pitkittynyttä sairaalassa oloa tai pahimmassa tapauksessa kuoleman. Lisäksi lääkehoidon virheet lisäävät merkittävästi sairaanhoidon kustannuksia, koska virheellinen lääkitys lisää potilaiden hoitopäivien määrää.
Ongelmallisimmiksi turvallisen lääkehoidon kannalta nähtiin lasten lääkehoito, monilääkityt potilaat, lääkkeiden jakaminen, IV-lääkitys, sekä kriittisesti sairaiden potilaiden lääkehoito. Tutkimus paljasti lukuisia käyttökelpoisia parannusehdotuksia näihin turvallisen lääkehoidon kannalta kriittisiin kohtiin. Selvimmin esiin nousi teknologian laajempi hyödyntäminen lääkehoidossa.