Mielenterveyskuntoutujien työllistymisvalmiudet ja työllistymistä estävät tekijät
Vehkaoja, Tarja (2009)
Vehkaoja, Tarja
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201001201408
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201001201408
Tiivistelmä
Porin seudulla on käynnissä Mielenterveyskuntoutujien työllistymishanke, jonka tarkoituksena on uusia toimintakäytäntöjä etsimällä ja luomalla edistää mielenterveyskuntoutujien työllistymistä avoimille työmarkkinoille ja ehkäistä heidän yhteiskunnasta syrjäytymistään. Tämä opinnäytetyö on tehty tilaustyönä tälle hankkeelle. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa mielenterveyskuntoutujien työllistymisvalmiuksia ja työllistymistä estäviä tekijöitä.
Tutkimus kohdistettiin kolmeen mielenterveyskuntoutujien kuntoutumisyksikköön: Kuntoutumiskeskus Jopiin, Torin kuntoutumisyksikköön ja Klubitalo Sarastukseen. Tutkimukseen osallistui näiden yksiköiden mielenterveyskuntoutujat sekä heidän kuntoutukseen osallistuva henkilökunta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista eli määrällistä tutkimustapaa. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeilla, jotka sisälsivät suljettuja ja avoimia kysymyksiä.
Mielenterveyskuntoutujien osalta vastausprosentti jäi alhaiseksi ollen 32,8 %. Työntekijöiden vastausprosentti oli huomattavasti parempi, 73,6 %. Vastauksista oli nähtävissä, että mielenterveyskuntoutujat muodostuvat hyvin eri-ikäisistä ja erilaisen sairaushistorian omaavista kuntoutujista. Tutkimukseen osallistuneiden mukaan merkittävimpiä työllistymisvalmiuksia olivat erityisosaaminen (ATK- ja kielitaidot), melko hyvä yleinen terveydentila ja kokemukset hyvästä elämänhallinnasta sekä sosiaalisista taidoista. Taloudellisen toimeentulon paraneminen oli suurin työmotivaatioon vaikuttava tekijä, mutta myös arvostuksen saaminen, parempi vointi ja hyödyllisyyden tunne olivat vahvasti motivoijia tekijöitä. Työllistymisen esteinä tuli esiin muun muassa koulutuksen ja työkokemuksen puute sekä mielenterveysongelma ja siihen liittyvä mielialojen vaihtelu. Sopivien työpaikkojen puute ja puutteellinen tai toimimaton yhteistyö esimerkiksi työvoimatoimiston ja työnantajien kanssa vaikeuttavat myös mielenterveyskuntoutujien työllistymistä merkittävästi. Mielenterveyskuntoutujien sekä työntekijöiden kyselyn tulokset olivat pääosin samansuuntaisia.
Mielenterveyskuntoutujien työllistymispolkujen suunnitteleminen vaatii yksilöllistä ohjausta ja työllistymiseen liittyvien tekijöiden integroimista kuntoutumisprosessiin. Tutkimuksessa esiin tulleita arvioita työllistymisvalmiuksista ja työllistymistä estävistä tekijöistä on mahdollista hyödyntää meneillään olevassa työllistymishankkeessa. Vaikka vastausprosentti kuntoutujien osalta oli matala, tulokset edustavat kuitenkin juuri tämän seudun mielenterveyskuntoutujien ja henkilökunnan näkemyksiä.
Tutkimus kohdistettiin kolmeen mielenterveyskuntoutujien kuntoutumisyksikköön: Kuntoutumiskeskus Jopiin, Torin kuntoutumisyksikköön ja Klubitalo Sarastukseen. Tutkimukseen osallistui näiden yksiköiden mielenterveyskuntoutujat sekä heidän kuntoutukseen osallistuva henkilökunta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista eli määrällistä tutkimustapaa. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeilla, jotka sisälsivät suljettuja ja avoimia kysymyksiä.
Mielenterveyskuntoutujien osalta vastausprosentti jäi alhaiseksi ollen 32,8 %. Työntekijöiden vastausprosentti oli huomattavasti parempi, 73,6 %. Vastauksista oli nähtävissä, että mielenterveyskuntoutujat muodostuvat hyvin eri-ikäisistä ja erilaisen sairaushistorian omaavista kuntoutujista. Tutkimukseen osallistuneiden mukaan merkittävimpiä työllistymisvalmiuksia olivat erityisosaaminen (ATK- ja kielitaidot), melko hyvä yleinen terveydentila ja kokemukset hyvästä elämänhallinnasta sekä sosiaalisista taidoista. Taloudellisen toimeentulon paraneminen oli suurin työmotivaatioon vaikuttava tekijä, mutta myös arvostuksen saaminen, parempi vointi ja hyödyllisyyden tunne olivat vahvasti motivoijia tekijöitä. Työllistymisen esteinä tuli esiin muun muassa koulutuksen ja työkokemuksen puute sekä mielenterveysongelma ja siihen liittyvä mielialojen vaihtelu. Sopivien työpaikkojen puute ja puutteellinen tai toimimaton yhteistyö esimerkiksi työvoimatoimiston ja työnantajien kanssa vaikeuttavat myös mielenterveyskuntoutujien työllistymistä merkittävästi. Mielenterveyskuntoutujien sekä työntekijöiden kyselyn tulokset olivat pääosin samansuuntaisia.
Mielenterveyskuntoutujien työllistymispolkujen suunnitteleminen vaatii yksilöllistä ohjausta ja työllistymiseen liittyvien tekijöiden integroimista kuntoutumisprosessiin. Tutkimuksessa esiin tulleita arvioita työllistymisvalmiuksista ja työllistymistä estävistä tekijöistä on mahdollista hyödyntää meneillään olevassa työllistymishankkeessa. Vaikka vastausprosentti kuntoutujien osalta oli matala, tulokset edustavat kuitenkin juuri tämän seudun mielenterveyskuntoutujien ja henkilökunnan näkemyksiä.