"Samassa veneessä" - vertaisryhmän tuki muistisairaan omaiselle
Niemi-Enovaara, Eija (2009)
Niemi-Enovaara, Eija
Saimaan ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912178219
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912178219
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, millaista tukea muistisairaan omainen saa vertaisryhmästä. Tavoitteena oli myös, että Etelä-Karjalan Demen-tiayhdistys saisi laadullista tietoa vertaisryhmätoiminnan onnistumisesta ja eväitä sen kehittämiseen. Vertaisryhmätoiminta Lappeenrannassa ja Imatralla on osa Etelä-Karjalan Dementiayhdistyksen asiantuntija- ja tukikeskushanke Etelä-Karjalan Muistiluotsia.
Tutkimusote on kvalitatiivinen. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin teemahaastattelua ja systemaattista havainnointia. Tutkimuksessa haastateltiin kuutta Lappeenrannan tai Imatran vertaistukiryhmissä aktiivisesti käyvää omaishoitajaa, joiden puoliso tai vanhempi sairastaa keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta. Tutkimuksessa selvitettiin, mitkä ovat dementiaa sairastavan omaisten kokemukset vertaisryhmätoiminnasta ja miten vertaisryhmätoimintaa voitaisiin kehittää. Systemaattisella havainnoinnilla saatiin tietoa ryhmien vuorovaikutuksesta, tunnetuen ja tiedollisen tuen määrästä, ilmapiiristä ja osallistujien aktiivisuudesta.
Tuloksista ilmeni, että omaiset saivat vertaisryhmästä ennen kaikkea emotionaalista tukea, mutta myös tiedollista tukea. Saatu tuki koettiin pääosin riittäväksi. Vertaistuki auttoi omaisia jaksamaan eteenpäin omassa elämäntilanteessa. Kokemus siitä, ettei ole yksin, vaan on muitakin samassa tilanteessa eläviä, helpotti omaa jaksamista. Ryhmien ilmapiiri oli enimmäkseen hyvä ja hyväksyvä. Varsinaisia kaikille yhteisiä vertaistukitoiminnan kehittämistarpeita ei juuri löytynyt. Yhdistykseltä toivottiin lisää virkistysretkiä oman jaksamisen tueksi. Vertaisryhmien havainnointi tuki omaisten haastattelujen tuloksia.
Jatkotutkimusaiheita voisivat olla vertaisten, maallikoiden ja ammattilaisten antaman tuen erot sekä tiedollisen ja tunnetuen erot ja merkitys omaisen jaksamiselle. Ammattilaisten antaman tuen merkitystä sekä omaisten että palvelujärjestelmän kehittämisen näkökulmasta voisi jatkossa myös tutkia.
Tutkimusote on kvalitatiivinen. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin teemahaastattelua ja systemaattista havainnointia. Tutkimuksessa haastateltiin kuutta Lappeenrannan tai Imatran vertaistukiryhmissä aktiivisesti käyvää omaishoitajaa, joiden puoliso tai vanhempi sairastaa keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta. Tutkimuksessa selvitettiin, mitkä ovat dementiaa sairastavan omaisten kokemukset vertaisryhmätoiminnasta ja miten vertaisryhmätoimintaa voitaisiin kehittää. Systemaattisella havainnoinnilla saatiin tietoa ryhmien vuorovaikutuksesta, tunnetuen ja tiedollisen tuen määrästä, ilmapiiristä ja osallistujien aktiivisuudesta.
Tuloksista ilmeni, että omaiset saivat vertaisryhmästä ennen kaikkea emotionaalista tukea, mutta myös tiedollista tukea. Saatu tuki koettiin pääosin riittäväksi. Vertaistuki auttoi omaisia jaksamaan eteenpäin omassa elämäntilanteessa. Kokemus siitä, ettei ole yksin, vaan on muitakin samassa tilanteessa eläviä, helpotti omaa jaksamista. Ryhmien ilmapiiri oli enimmäkseen hyvä ja hyväksyvä. Varsinaisia kaikille yhteisiä vertaistukitoiminnan kehittämistarpeita ei juuri löytynyt. Yhdistykseltä toivottiin lisää virkistysretkiä oman jaksamisen tueksi. Vertaisryhmien havainnointi tuki omaisten haastattelujen tuloksia.
Jatkotutkimusaiheita voisivat olla vertaisten, maallikoiden ja ammattilaisten antaman tuen erot sekä tiedollisen ja tunnetuen erot ja merkitys omaisen jaksamiselle. Ammattilaisten antaman tuen merkitystä sekä omaisten että palvelujärjestelmän kehittämisen näkökulmasta voisi jatkossa myös tutkia.