Raskaudenkeskeytys Kuopiossa - hoitopolun kuvaaminen ja sen toimivuuden arvioiminen
Reinikainen, Miska; Holopainen, Marjut (2009)
Reinikainen, Miska
Holopainen, Marjut
Savonia-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912157887
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912157887
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata raskaudenkeskeytyspotilaan hoitopolku Kuopiossa ja arvioida sen toimivuutta raskaudenkeskeytyksen hoitoon osallistuvan henkilöstön näkökulmasta. Tavoitteena oli saada tietoa, jonka avulla ammatillista ohjausta ja tukea raskaudenkeskeytysprosessin eri vaiheissa voidaan kehittää.
Valitsimme tutkimukseemme laadullisen lähestymistavan, koska halusimme saada kokemusperäistä tietoa raskaudenkeskeytysasiakkaan hoitopolusta. Aineisto koostuu neljästä yksilöhaastattelusta. Menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastattelimme hoitopolun eri vaiheissa mukana olevaa henkilöstöä, jotta saimme kokonaiskuvan raskaudenkeskeytysprosessin toimivuudesta. Tutkimuksen toteutuspaikkana oli Kuopion yliopistollinen sairaala ja Kuopion sosiaali- ja terveyskeskus, joissa raskaudenkeskeytysasiakkaita hoidetaan. Haastattelut toteutettiin elokuussa 2009. Analysoimme saadun aineiston sisällön analyysilla.
Haastateltavat kokivat, että hoitopolku toimii rakenteellisesti hyvin: organisaatioiden välinen yhteistyö ja tiedonkulku toimivat eikä hoitoon pääsyssä ole ongelmia. Haastateltavien mielestä tuki ja ohjaus ovat keskeisiä tekijöitä raskaudenkeskeytysprosessin onnistumisessa. Keskeytykseen tulevan naisen ohjauksessa tulisi korostua kohtaaminen ja läsnäolo. Ohjauksen ja tuen laatu kuitenkin vaihtelevat hoitopolun eri vaiheissa ja ovat riippuvaisia ammattihenkilön persoonasta ja ohjaustaidoista. Työn kiireisyydestä johtuva ajanpuute ja hoidon rutiininomaisuus heikentävät ohjauksen laatua ja estävät yksilöllisen tuen antamisen. Osaston kiireisyyden ja lyhyiden vastaanottoaikojen vuoksi hoitajan ja keskeytystä läpikäyvän naisen keskustelulle jää usein liian vähän aikaa. Lähtöhaastattelu omalääkärin vastaanotolla ennen raskaudenkeskeytystä koettiin ajallisesti erityisen lyhyeksi tilanteeksi. Haastateltavat pitivät raskaudenkeskeytysprosessin ehkäisyneuvontaa osittain puutteellisena. Päävastuu ehkäisyneuvonnasta on jäänyt naistentautien poliklinikalle. Tässä tilanteessa toistuvasti raskaudenkeskeytyksiin hakeutuvien ja vuoden sisällä synnyttäneiden naisten ehkäisyneuvonnan riittävyys askarrutti haastateltavia. Jälkitarkastusta pidettiin ehkäisyneuvonnan ja psyykkisen toipumisen kannalta ratkaisevan tärkeänä osana hoitopolkua. Haastateltavien mielestä se ei nykyisellään vastaa keskeytysasiakkaiden tarpeisiin.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että raskaudenkeskeytyshoitopolun toimivuutta Kuopiossa voitaisiin kehittää monilta osin, vaikka hoitopolku rakenteellisesti toimiikin sujuvasti. Raskaudenkeskeytysasiakkaan lähtöhaastattelua ja jälkitarkastusta tulisi kehittää vastaamaan asiakkaan tarpeisiin. Asiakkaan henkistä tukea olisi tärkeä lisätä kiireestä huolimatta. Kouluttamalla hoitohenkilökuntaa asiakkaan yksilöllistä ohjausta voitaisiin parantaa. Myös raskaudenkeskeytysasiakkaan ehkäisyneuvontaa tulisi kehittää. Hoitohenkilökunnan tulisi huomioida asiakkaan ehkäisyneuvonnan tarve hoitopolun jokaisessa vaiheessa.
Valitsimme tutkimukseemme laadullisen lähestymistavan, koska halusimme saada kokemusperäistä tietoa raskaudenkeskeytysasiakkaan hoitopolusta. Aineisto koostuu neljästä yksilöhaastattelusta. Menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastattelimme hoitopolun eri vaiheissa mukana olevaa henkilöstöä, jotta saimme kokonaiskuvan raskaudenkeskeytysprosessin toimivuudesta. Tutkimuksen toteutuspaikkana oli Kuopion yliopistollinen sairaala ja Kuopion sosiaali- ja terveyskeskus, joissa raskaudenkeskeytysasiakkaita hoidetaan. Haastattelut toteutettiin elokuussa 2009. Analysoimme saadun aineiston sisällön analyysilla.
Haastateltavat kokivat, että hoitopolku toimii rakenteellisesti hyvin: organisaatioiden välinen yhteistyö ja tiedonkulku toimivat eikä hoitoon pääsyssä ole ongelmia. Haastateltavien mielestä tuki ja ohjaus ovat keskeisiä tekijöitä raskaudenkeskeytysprosessin onnistumisessa. Keskeytykseen tulevan naisen ohjauksessa tulisi korostua kohtaaminen ja läsnäolo. Ohjauksen ja tuen laatu kuitenkin vaihtelevat hoitopolun eri vaiheissa ja ovat riippuvaisia ammattihenkilön persoonasta ja ohjaustaidoista. Työn kiireisyydestä johtuva ajanpuute ja hoidon rutiininomaisuus heikentävät ohjauksen laatua ja estävät yksilöllisen tuen antamisen. Osaston kiireisyyden ja lyhyiden vastaanottoaikojen vuoksi hoitajan ja keskeytystä läpikäyvän naisen keskustelulle jää usein liian vähän aikaa. Lähtöhaastattelu omalääkärin vastaanotolla ennen raskaudenkeskeytystä koettiin ajallisesti erityisen lyhyeksi tilanteeksi. Haastateltavat pitivät raskaudenkeskeytysprosessin ehkäisyneuvontaa osittain puutteellisena. Päävastuu ehkäisyneuvonnasta on jäänyt naistentautien poliklinikalle. Tässä tilanteessa toistuvasti raskaudenkeskeytyksiin hakeutuvien ja vuoden sisällä synnyttäneiden naisten ehkäisyneuvonnan riittävyys askarrutti haastateltavia. Jälkitarkastusta pidettiin ehkäisyneuvonnan ja psyykkisen toipumisen kannalta ratkaisevan tärkeänä osana hoitopolkua. Haastateltavien mielestä se ei nykyisellään vastaa keskeytysasiakkaiden tarpeisiin.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että raskaudenkeskeytyshoitopolun toimivuutta Kuopiossa voitaisiin kehittää monilta osin, vaikka hoitopolku rakenteellisesti toimiikin sujuvasti. Raskaudenkeskeytysasiakkaan lähtöhaastattelua ja jälkitarkastusta tulisi kehittää vastaamaan asiakkaan tarpeisiin. Asiakkaan henkistä tukea olisi tärkeä lisätä kiireestä huolimatta. Kouluttamalla hoitohenkilökuntaa asiakkaan yksilöllistä ohjausta voitaisiin parantaa. Myös raskaudenkeskeytysasiakkaan ehkäisyneuvontaa tulisi kehittää. Hoitohenkilökunnan tulisi huomioida asiakkaan ehkäisyneuvonnan tarve hoitopolun jokaisessa vaiheessa.