"EIHÄN POJILLE VOI LETTEJÄ TEHDÄ?" : Kasvattaja lapsen sukupuoli-identiteetin tukijana
Punnonen, Mari (2009)
Punnonen, Mari
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912117675
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912117675
Tiivistelmä
Punnonen, Mari. ”Eihän pojille voi lettejä tehdä?” Kasvattaja lapsen sukupuoli-identiteetin tukijana. Oulu, syksy 2009, 42 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Pohjoinen Oulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yleisiä käsityksiä tyttönä ja poikana olemisesta sekä kasvattajan asemaa lapsen sukupuoli-identiteetin tukijana. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa, minkälainen merkitys kasvattajan suhtautumisella on lapsen sukupuoli-identiteettiin ja miten lapsen identiteettiä voidaan tukea.
Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimusotetta, jossa aineisto kerättiin haastattelemalla seksuaalivähemmistöjen edustajia, 3-6-vuotiaita lapsia ja kasvatusalan ammattilaisia. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidusti sähköpostitse ja ryhmähaastattelulla. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimustulosten perusteella käsitykset eri sukupuolista eivät eri vastaajatahojen välillä juuri eronneet. Lapset mielsivät sukupuolten eroavaisuudet konkreettisemmin kuin aikuiset ja seksuaalivähemmistöt pohtivat aihetta laaja-alaisemmin kuin kasvatusalan ammattilaiset. Kasvattajan suhtautumisella ja tuella oli merkitystä lapsen sukupuoli-identiteetin ja minäkuvan kehittymisessä.
Vähemmistöön kuuluvien mukaan negatiiviset asenteet lapsen tavallisesta eroavaa identiteettiä kohtaan vaikuttavat kielteisesti lapsen itsetuntoon sekä aikuisena myöhempiin ihmissuhteisiin ja uusien tuttavuuksien solmimiseen. Positiiviset asenteet taas antoivat turvaa ja hyväksynnän. Tästä johtuen henkilö koki olevansa ehjä identiteetiltään.
Tutkimuksen keskeisimpänä johtopäätöksenä ilmeni, että kasvattajalle paras tapa tukea lapsen sukupuoli-identiteettiä on antaa lapselle vapaus toteuttaa itseään leikeissä ja kuunnella hänen toiveitaan. Lapselle tulee antaa erilaisia toimintavaihtoehtoja, mutta hänen täytyy saada kokea voivansa vaikuttaa itseään koskeviin valintoihin. Suhtautumisen tulee olla kannustavaa ja rohkaisevaa. Lasta ei voi vasten tahtoaan yrittää muuttaa toiseksi ihmiseksi.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Pohjoinen Oulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yleisiä käsityksiä tyttönä ja poikana olemisesta sekä kasvattajan asemaa lapsen sukupuoli-identiteetin tukijana. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa, minkälainen merkitys kasvattajan suhtautumisella on lapsen sukupuoli-identiteettiin ja miten lapsen identiteettiä voidaan tukea.
Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimusotetta, jossa aineisto kerättiin haastattelemalla seksuaalivähemmistöjen edustajia, 3-6-vuotiaita lapsia ja kasvatusalan ammattilaisia. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidusti sähköpostitse ja ryhmähaastattelulla. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimustulosten perusteella käsitykset eri sukupuolista eivät eri vastaajatahojen välillä juuri eronneet. Lapset mielsivät sukupuolten eroavaisuudet konkreettisemmin kuin aikuiset ja seksuaalivähemmistöt pohtivat aihetta laaja-alaisemmin kuin kasvatusalan ammattilaiset. Kasvattajan suhtautumisella ja tuella oli merkitystä lapsen sukupuoli-identiteetin ja minäkuvan kehittymisessä.
Vähemmistöön kuuluvien mukaan negatiiviset asenteet lapsen tavallisesta eroavaa identiteettiä kohtaan vaikuttavat kielteisesti lapsen itsetuntoon sekä aikuisena myöhempiin ihmissuhteisiin ja uusien tuttavuuksien solmimiseen. Positiiviset asenteet taas antoivat turvaa ja hyväksynnän. Tästä johtuen henkilö koki olevansa ehjä identiteetiltään.
Tutkimuksen keskeisimpänä johtopäätöksenä ilmeni, että kasvattajalle paras tapa tukea lapsen sukupuoli-identiteettiä on antaa lapselle vapaus toteuttaa itseään leikeissä ja kuunnella hänen toiveitaan. Lapselle tulee antaa erilaisia toimintavaihtoehtoja, mutta hänen täytyy saada kokea voivansa vaikuttaa itseään koskeviin valintoihin. Suhtautumisen tulee olla kannustavaa ja rohkaisevaa. Lasta ei voi vasten tahtoaan yrittää muuttaa toiseksi ihmiseksi.