Opas syömishäiriötä sairastavien hoitotyöhön
Tuovinen, Heidi; Alajääskö, Miia (2009)
Tuovinen, Heidi
Alajääskö, Miia
Savonia-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912107565
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912107565
Tiivistelmä
Syömishäiriöt ovat ilmiö, joissa ihminen ei pidä ruokaa ravitsemusmielessä tärkeänä, vaan pyrkii ruoan syönnin tai syömättä jättämisen kautta vaikuttamaan omaan ulkonäköönsä. Yleisimmät syömishäiriötyypit ovat anoreksia ja bulimia. Syömishäiriöille on yhteistä vaikea ja pitkä toipuminen. Tämän työn aihe on jatkoa Kuopiossa 2006 tehdylle opinnäytetyölle: Minun perheeni - Syömishäiriöisten nuorten kokemuksia perheestään sairauden aikana. Työn tarkoituksena oli kerätä Internetissä keskustelupalstojen kautta syömishäiriötä sairastaneilta tai sairastavilta kokemuksia oppaaseen, jota henkilökunta voi hyödyntää hoitotyössä syömishäiriötä sairastavien kanssa. Syömishäiriötä sairastavan ja henkilökunnan välisen yhteistyön lisätutkiminen mahdollistaa auttamismenetelmien kehittämisen syömishäiriötä sairastavien hoitotyössä laaja-alaisemmin. Työn tavoitteena oli kartoittaa menetelmiä, joilla syömishäiriöisten eri hoitomuodot saadaan potilaan kannalta paremmaksi. Hyödyn saajia ovat syömishäiriöön sairastuneet sekä heidän lähiomaisensa. Kohderyhmään puolestaan kuuluvat hoitohenkilökunta ja terveysalan opiskelijat. Työn tilaaja on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin kuuluva Lohjan sairaanhoitoalue, joka toimii syö-mishäiriötä sairastavien hoidossa yhteistyössä Helsingin yliopistollisen keskussairaalan kanssa.
Syömishäiriötä sairastavan ja hoitohenkilökunnan välisessä suhteessa nousi useaan otteeseen esille asiat yhteistyökyvystä, kuten vaitiolovelvollisuuden noudattamisen, kuuntelemisena näyttäytyvän välittämi-sen sekä tiedottamisen. Potilaat nimesivät hyvään hoitoon sisältyvän sairauden vakavasti ottamisen. Myös ohjattu toiminta loi turvaa ja sisältöä monen sairastavan päivärytmiin. Negatiivisina potilaat olivat kokeneet pitkät jonottamisajat tai vastaavasti pelon joutua ulos hoidon piiristä seuraavien tulijoiden paljoudesta johtuen ja vertaistuen puuttumisen. Hoitohenkilökunnan ammattitaidottomuus näkyi potilaille asiattomana käytöksenä tai välttelemisenä. Käytännön taidot koettiin puutteellisiksi ja hoito perustui paljolti teoriatietoon. Myös sairaala ympäristönä, jatkuva painonseuranta ja syömishäiriöstä puhuminen tuottivat potilaille ahdistusta. Hoidon aikana ikävänä koettu kuri on kuitenkin toiminut osana syömishäiriön parantumisprosessissa. Hoitojakson pituudella tai ryhmä- ja perheterapialla ei kyselyn perusteella näyttänyt olevan vaikutusta parantumiseen.
Syömishäiriötä sairastavan ja hoitohenkilökunnan välisessä suhteessa nousi useaan otteeseen esille asiat yhteistyökyvystä, kuten vaitiolovelvollisuuden noudattamisen, kuuntelemisena näyttäytyvän välittämi-sen sekä tiedottamisen. Potilaat nimesivät hyvään hoitoon sisältyvän sairauden vakavasti ottamisen. Myös ohjattu toiminta loi turvaa ja sisältöä monen sairastavan päivärytmiin. Negatiivisina potilaat olivat kokeneet pitkät jonottamisajat tai vastaavasti pelon joutua ulos hoidon piiristä seuraavien tulijoiden paljoudesta johtuen ja vertaistuen puuttumisen. Hoitohenkilökunnan ammattitaidottomuus näkyi potilaille asiattomana käytöksenä tai välttelemisenä. Käytännön taidot koettiin puutteellisiksi ja hoito perustui paljolti teoriatietoon. Myös sairaala ympäristönä, jatkuva painonseuranta ja syömishäiriöstä puhuminen tuottivat potilaille ahdistusta. Hoidon aikana ikävänä koettu kuri on kuitenkin toiminut osana syömishäiriön parantumisprosessissa. Hoitojakson pituudella tai ryhmä- ja perheterapialla ei kyselyn perusteella näyttänyt olevan vaikutusta parantumiseen.