Synnytyskivun hoito-kirjallisuuskatsaus
Räsänen, Jenni; Auvinen, Noora (2009)
Räsänen, Jenni
Auvinen, Noora
Savonia-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912077294
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912077294
Tiivistelmä
Kipua on vaikea mitata, sillä sen kokeminen on yksilöllistä ja kuvaileminen haastavaa. Tutkimusten mukaan noin 85 % synnyttäjistä kokee kohtalaista tai kovaa kipua ja noin 10 % lievää kipua. Vain noin 5 % synnytyksistä on kivuttomia. Synnytykseen liittyy enemmän kipua, väsymystä,haavoittuvuutta ja stressiä, kuin mihinkään muuhun ihmisen elämänkaaren aikaiseen luonnolliseen kokemukseen.
Kivunhoidosta on muodostunut olennainen osa synnytyksen hoitoa ja hoitotyötä. Synnytyskipua on tärkeä lievittää, sillä voimakkaalla kivulla voi olla haittoja sekä äidille että sikiölle. Kivunlievitystä annetaan myös, koska halutaan välttää turhaa kärsimystä. Synnytyskipua voidaan hoitaa monilla eri menetelmillä, jotka jaetaan hoitotyön menetelmiin, lääketieteellisiin menetelmiin ja vaihtoehtoisiin menetelmiin. Kivun voimakkuus ja äidin toive vaikuttavat kivunlievitysmenetelmän valintaan.
Opinnäytetyön tarkoitus oli analysoida erilaisten synnytyskivun lievitysmenetelmien vahvuuksia ja heikkouksia kirjallisuuskatsauksen avulla. Tavoitteena oli kuvata, miten synnyttäjät ja ammattihenkilöt ovat kokeneet eri kivunlievitysmenetelmät tutkimustiedon mukaan. Opinnäytetyön tilaaja oli Kuopion yliopistollisen sairaalan synnytys- ja naistentautien klinikka, missä synnytyskivun hoitotyö on yksi keskeinen kehittämisalue. Opinnäytetyö tehtiin vuosina 2007-2009. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus on tieteellinen tutkimusmenetelmä, joka perustuu olemassa olevan tiedon keräämiseen, laadun arvioimiseen sekä rajatun ilmiön tulosten syntetisointiin kattavasti.
Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittivat, että hoitotyön kivunlievitysmenetelmistä tärkeimpiä olivat tukihenkilön ja kätilön läsnäolo synnytyshuoneessa ja veden käyttö etenkin synnytyksen alkuvaiheessa. Lääketieteellisistä kivunlievitysmenetelmistä epiduraalipuudutus oli tehokas, etenkin ensisynnyttäjillä, ja spinaalipuudutus uudelleensynnyttäjillä. Synnytyksen alkuvaiheen kivunhoidossa tehokkaaksi osoittautuivat vahvat kipulääkkeet; Tramadoli ja Petidini. Vaihtoehtoisten auttamismenetelmien tutkimustieto oli vähäistä ja niiden käyttö synnytyskivun lievityksessä oli Suomessa vähäistä verrattuna Yhdysvaltoihin, missä on käytetty esimerkiksi meditaatiota ja akupunktiota synnytyskivun lievittämisessä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että synnytyskivun lievittämiseen on olemassa laaja kirjo erilaisia tehokkaita kivunlievitysmenetelmiä. Näistä kätilö ja synnyttäjä valitsevat yhdessä tilanteeseen sopivimman menetelmän. Synnytys on aina yksilöllinen tapahtuma, jossa kätilön on varauduttava joustaviin ja tilanteenmukaisiin kivunlievitysmenetelmiin äidin ja syntyvän lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi.
Kivunhoidosta on muodostunut olennainen osa synnytyksen hoitoa ja hoitotyötä. Synnytyskipua on tärkeä lievittää, sillä voimakkaalla kivulla voi olla haittoja sekä äidille että sikiölle. Kivunlievitystä annetaan myös, koska halutaan välttää turhaa kärsimystä. Synnytyskipua voidaan hoitaa monilla eri menetelmillä, jotka jaetaan hoitotyön menetelmiin, lääketieteellisiin menetelmiin ja vaihtoehtoisiin menetelmiin. Kivun voimakkuus ja äidin toive vaikuttavat kivunlievitysmenetelmän valintaan.
Opinnäytetyön tarkoitus oli analysoida erilaisten synnytyskivun lievitysmenetelmien vahvuuksia ja heikkouksia kirjallisuuskatsauksen avulla. Tavoitteena oli kuvata, miten synnyttäjät ja ammattihenkilöt ovat kokeneet eri kivunlievitysmenetelmät tutkimustiedon mukaan. Opinnäytetyön tilaaja oli Kuopion yliopistollisen sairaalan synnytys- ja naistentautien klinikka, missä synnytyskivun hoitotyö on yksi keskeinen kehittämisalue. Opinnäytetyö tehtiin vuosina 2007-2009. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus on tieteellinen tutkimusmenetelmä, joka perustuu olemassa olevan tiedon keräämiseen, laadun arvioimiseen sekä rajatun ilmiön tulosten syntetisointiin kattavasti.
Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittivat, että hoitotyön kivunlievitysmenetelmistä tärkeimpiä olivat tukihenkilön ja kätilön läsnäolo synnytyshuoneessa ja veden käyttö etenkin synnytyksen alkuvaiheessa. Lääketieteellisistä kivunlievitysmenetelmistä epiduraalipuudutus oli tehokas, etenkin ensisynnyttäjillä, ja spinaalipuudutus uudelleensynnyttäjillä. Synnytyksen alkuvaiheen kivunhoidossa tehokkaaksi osoittautuivat vahvat kipulääkkeet; Tramadoli ja Petidini. Vaihtoehtoisten auttamismenetelmien tutkimustieto oli vähäistä ja niiden käyttö synnytyskivun lievityksessä oli Suomessa vähäistä verrattuna Yhdysvaltoihin, missä on käytetty esimerkiksi meditaatiota ja akupunktiota synnytyskivun lievittämisessä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että synnytyskivun lievittämiseen on olemassa laaja kirjo erilaisia tehokkaita kivunlievitysmenetelmiä. Näistä kätilö ja synnyttäjä valitsevat yhdessä tilanteeseen sopivimman menetelmän. Synnytys on aina yksilöllinen tapahtuma, jossa kätilön on varauduttava joustaviin ja tilanteenmukaisiin kivunlievitysmenetelmiin äidin ja syntyvän lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi.