Nainen säveltäjänä renessanssin Italiassa : Naisen asema yhteiskunnan jäsenenä ja muusikkona
Peräinen, Maria (2009)
Peräinen, Maria
Pirkanmaan ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912067150
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912067150
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tuoda esiin naismuusikkouden historiaa sekä naisen asemaa yhteiskunnan jäsenenä ja säveltäjänä 1500-luvun renessanssin ja 1600-luvun alun Italiassa. Naissäveltäjien historia on vielä vähän tutkittua ja siksi myös huonosti tunnettua.
Työ käsittelee naismuusikkouden historiaa aina antiikin ajoista varhaisbarokin alkuun ja se painottuu renessanssin ajan naisen elämään ja muusikkouteen. Tarkemmin opinnäytetyössä tarkastellaan kahta tuon ajan italialaista laulajatarta ja säveltäjää, Francesca Caccinia ja Barbara Strozzia. Työ käsittelee aihetta historiallisesta viitekehyksestä ja pohjautuu osittain myös naistutkimukseen.
Opinnäytetyö paljastaa, että naisen mahdollisuudet toimia muusikkona ja säveltäjänä ovat olleet historian saatossa varsin rajalliset. Naista alistava kulttuuri on vaikuttanut naisen mahdollisuuksiin toimia muusikkona ja säveltäjänä. Naisen tuli renessanssin aikaan olla nöyrä, siveä ja alistuva, eikä hänen ollut soveliasta esitellä itseään. Musiikin harrastaminen katsottiin kuitenkin hyväksi harrastukseksi, sillä se piti naisen pois houkutuksista. Opinnäytetyön tarkemmin tutkimat naissäveltäjät tulivat varsin erilaisista lähtökohdista ja myös toimivat muusikkoina erilaisissa yhteyksissä; Caccini hovissa ja Strozzi akatemioissa. Molempia heitä kuitenkin yhdisti voimakas isän vaikutus uraan sekä lahjakkuus, joka teki heistä jo aikanaan tunnustettuja muusikkoja.
Työ käsittelee naismuusikkouden historiaa aina antiikin ajoista varhaisbarokin alkuun ja se painottuu renessanssin ajan naisen elämään ja muusikkouteen. Tarkemmin opinnäytetyössä tarkastellaan kahta tuon ajan italialaista laulajatarta ja säveltäjää, Francesca Caccinia ja Barbara Strozzia. Työ käsittelee aihetta historiallisesta viitekehyksestä ja pohjautuu osittain myös naistutkimukseen.
Opinnäytetyö paljastaa, että naisen mahdollisuudet toimia muusikkona ja säveltäjänä ovat olleet historian saatossa varsin rajalliset. Naista alistava kulttuuri on vaikuttanut naisen mahdollisuuksiin toimia muusikkona ja säveltäjänä. Naisen tuli renessanssin aikaan olla nöyrä, siveä ja alistuva, eikä hänen ollut soveliasta esitellä itseään. Musiikin harrastaminen katsottiin kuitenkin hyväksi harrastukseksi, sillä se piti naisen pois houkutuksista. Opinnäytetyön tarkemmin tutkimat naissäveltäjät tulivat varsin erilaisista lähtökohdista ja myös toimivat muusikkoina erilaisissa yhteyksissä; Caccini hovissa ja Strozzi akatemioissa. Molempia heitä kuitenkin yhdisti voimakas isän vaikutus uraan sekä lahjakkuus, joka teki heistä jo aikanaan tunnustettuja muusikkoja.