Imumadot Ichthyocotylurus variegatus ja I. pileatus ahvenkalojen loisina : transmissio liejukotilosta ahvenkalaan
Senilä, Katri (2009)
Senilä, Katri
Turun ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912047046
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912047046
Tiivistelmä
Imumadot ovat yleisiä kalojen loisia. Ahvenkalojen uimarakossa ja munuaisessa runsaina esiintyvät Ichthyocotylurus-suvun imumadot tarvitsevat elämänkierrossaan kolmea eri isäntää, joista ensimmäinen väli-isäntä on Valvatidae-suvun kotilo, toinen väli-isäntä ahvenkala ja pääisäntä lokki- tai kuikkalintu. Suomen kylmissä oloissa isännästä toiseen on pystyttävä siirtymään lyhyen kesän aikana, sillä alhainen veden lämpötila ja järvien jääpeite estävät elämänkierron etenemisen muina vuodenaikoina. Tässä tutkimuksessa selvitettiin Ichthyocotylurus pileatus ja Ichthyocotylurus variegatus –loisten esiintymistä ahvenkaloissa sekä Ichthyocotylurus pileatus –loisen transmissiota Valvata macrostoma –kotilosta ahveneen (Perca fluviatilis), kiiskeen (Gymnocephalus cernuus) ja kuhaan (Sander lucioperca). Kotiloiden ja kalojen I. pileatus –tartunnoilla havaittiin olevan selvä ajallinen yhteys. Valtaosa kotiloiden loistartunnoista tapahtui kesäkuun aikana, ja loisten siirtyminen eli transmissio kotiloista kaloihin tapahtui heinä-elokuussa. Uusien I. variegatus –infektioiden esiintyvyys kaloissa noudatti samaa kaavaa; loiset lisääntyvät tehokkaasti kotiloissa, mikä johtaa korkeaan infektioprosenttiin kaloissa. Keväällä kuoriutuneista ahvenenpoikasista kaikki olivat saaneet I. pileatus –tartunnan syyskuun alkuun mennessä. Loisen kerkariat vapautuivat kotiloisännistään iltahämärissä ja yön pimeinä tunteina, jolloin ahvenet lepäilevät pohjan tuntumassa. Tämä selittänee osaltaan sen, kuinka harvojen kotiloiden tuottamat suhteellisen alhaiset loismäärät riittävät infektoimaan ahvenkalat näin menestyksekkäästi.