Auli Savolainen : Vammaispalvelut kunnassa - Haasteet palvelujen ja työn kehittämisen näkökulmasta
Savolainen, Auli (2009)
Savolainen, Auli
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912047009
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912047009
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä ymmärrystä Äänekosken vammaispalvelujen nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä sekä kehittämistarpeista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työntekijöiden näkemyksiä työn sisällöstä ja keskinäisestä työnjaosta sekä vammaispalvelujen tehtävärakenteesta.
Viitekehyksenä tutkimuksessa oli vammaisuus käsitteen, vammaispolitiikan ja palveluohjauksen teorian lisäksi sosiaalihuollon työntekijöitä koskevat tehtävärakenne suositukset ja sosiaali- ja terveyspalveluja ohjaavat lait sekä laki sosiaalialan työntekijöiden kelpoisuuksista. Tutkimus oli laadullinen tutkimus, johon aineisto kerättiin teemahaastatteluna haastattelemalla vammaispalvelujen asiakkaita, työntekijöitä ja perusturvatoimialan esimiehiä, yhteensä kahdeksaa henkilöä. Aineiston analysointi toteutettiin sisällönanalyysina.
Äänekosken vammaispalvelut ovat toimineet omana tiiminään osana perusturvan aikuissosiaalityötä vuoden 2007 alussa tapahtuneesta kuntafuusiosta lähtien. Tiimissä oli monenlaista osaamista ja näkökulmaa vammaisuuteen, erityisesti kehitysvammaisuuteen liittyvä osaaminen oli vahvaa. Asiakkuuksien muuttuessa entistä haasteellisimmaksi korostui tiimin merkitys ja sen moniammatillinen osaaminen sekä yhteistyön kehittäminen muiden toimijoiden kanssa. Varsinaiseen sosiaalityöhön ja työn kehittämiseen ei jäänyt kuitenkaan riittävästi aikaa, koska esim. sosiaalityöntekijän työ sisälsi monenlaisia tehtäviä toimistotyöstä varsinaiseen sosiaalityöhön. Työn haastavuutta lisäsi vammaispalvelulain
tulkinnallisuus.
Palveluohjausta tarkasteltiin sekä työotteena että ammattinimikkeenä. Työnjaon ja tehtäväsisällö selkeyttämiseksi esille nousi ammattinimikkeen mahdollinen muuttaminen sosiaaliohjaajaksi. Toinen työnjakoon liittyvä esille noussut asia oli vastuutyöntekijän nimeäminen asiakkaalle. Vastuutyöntekijä voi olla asiakkaan tilanteen mukaan kuka tahansa tiimin jäsenistä. Kehittämishaasteena voidaankin pitää tehtäväjaon selkiyttämistä esim. tiimin rakenteen ja tarkoituksen näkökulmasta.
Asiakasnäkökulmasta tärkeinä pidettiin työntekijöiden tavoitettavuutta, tiedon saantia palveluista ja tukea esim. palvelujen hakemisessa sekä omaisten roolia asiakasprosessissa. Haasteena pidettiin taloudellisen tilanteen vaikutusta palveluihin, vammaisten asemaa kuntalaisena, vammaispalvelulain uudistuksen vaikutusta ja ostopalvelujen käyttöä. Esille nousi myös kohtuullisuuden käsite, palvelujen vaikuttavuus ja oikea-aikaisuus. Yksittäisten palvelujen osalta esille nousivat vaikeavammaisten kuljetuspalvelu ja perhehoito. Haasteena pidettiin myös asumisen porrastusta eritasoista asumista
tarvitseville eri-ikäisille vammaisille sekä työtoiminnan järjestämistä.
Viitekehyksenä tutkimuksessa oli vammaisuus käsitteen, vammaispolitiikan ja palveluohjauksen teorian lisäksi sosiaalihuollon työntekijöitä koskevat tehtävärakenne suositukset ja sosiaali- ja terveyspalveluja ohjaavat lait sekä laki sosiaalialan työntekijöiden kelpoisuuksista. Tutkimus oli laadullinen tutkimus, johon aineisto kerättiin teemahaastatteluna haastattelemalla vammaispalvelujen asiakkaita, työntekijöitä ja perusturvatoimialan esimiehiä, yhteensä kahdeksaa henkilöä. Aineiston analysointi toteutettiin sisällönanalyysina.
Äänekosken vammaispalvelut ovat toimineet omana tiiminään osana perusturvan aikuissosiaalityötä vuoden 2007 alussa tapahtuneesta kuntafuusiosta lähtien. Tiimissä oli monenlaista osaamista ja näkökulmaa vammaisuuteen, erityisesti kehitysvammaisuuteen liittyvä osaaminen oli vahvaa. Asiakkuuksien muuttuessa entistä haasteellisimmaksi korostui tiimin merkitys ja sen moniammatillinen osaaminen sekä yhteistyön kehittäminen muiden toimijoiden kanssa. Varsinaiseen sosiaalityöhön ja työn kehittämiseen ei jäänyt kuitenkaan riittävästi aikaa, koska esim. sosiaalityöntekijän työ sisälsi monenlaisia tehtäviä toimistotyöstä varsinaiseen sosiaalityöhön. Työn haastavuutta lisäsi vammaispalvelulain
tulkinnallisuus.
Palveluohjausta tarkasteltiin sekä työotteena että ammattinimikkeenä. Työnjaon ja tehtäväsisällö selkeyttämiseksi esille nousi ammattinimikkeen mahdollinen muuttaminen sosiaaliohjaajaksi. Toinen työnjakoon liittyvä esille noussut asia oli vastuutyöntekijän nimeäminen asiakkaalle. Vastuutyöntekijä voi olla asiakkaan tilanteen mukaan kuka tahansa tiimin jäsenistä. Kehittämishaasteena voidaankin pitää tehtäväjaon selkiyttämistä esim. tiimin rakenteen ja tarkoituksen näkökulmasta.
Asiakasnäkökulmasta tärkeinä pidettiin työntekijöiden tavoitettavuutta, tiedon saantia palveluista ja tukea esim. palvelujen hakemisessa sekä omaisten roolia asiakasprosessissa. Haasteena pidettiin taloudellisen tilanteen vaikutusta palveluihin, vammaisten asemaa kuntalaisena, vammaispalvelulain uudistuksen vaikutusta ja ostopalvelujen käyttöä. Esille nousi myös kohtuullisuuden käsite, palvelujen vaikuttavuus ja oikea-aikaisuus. Yksittäisten palvelujen osalta esille nousivat vaikeavammaisten kuljetuspalvelu ja perhehoito. Haasteena pidettiin myös asumisen porrastusta eritasoista asumista
tarvitseville eri-ikäisille vammaisille sekä työtoiminnan järjestämistä.