Näyttöön perustuva hoitotyö hoitotyöntekijöiden määrittelemänä
Wahlroos, Carissa (2009)
Wahlroos, Carissa
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912026793
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912026793
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa tutkimukseen osallistuneiden hoitotyöntekijöiden käsityksiä näyttöön perustuvasta hoitotyöstä. Tämä opinnäytetyö on osa Helsingin
ammattikorkeakoulun ja Helsingin kaupungin terveyskeskuksen akuuttiosastojen kehittämisprojektia, jonka tarkoituksena on selvittää hoitohenkilökunnan näyttöön perustuvaa hoitotyön osaamista sekä näyttöön perustuvan hoitotyön edistäviä ja estäviä tekijöitä.
Tämä opinnäytetyö on luonteeltaan empiirisesti painottunutta laadullista tutkimusta. Tässä työssä käytetty empiirinen aineisto on projektin toimesta kerättyä aineistoa. Aineisto on kerätty kyselylomakkeella huhtikuussa 2007. Lähetettyjä kyselylomakkeita oli 376 kappaletta ja palautettuja 209. Aineiston analyysissä on käytetty deduktiivista sisällönanalyysiä. Aineiston analyysi perustuu
Leino-Kilven ja Laurin (2003) esittämään näytön jaotteluun.
Tämän tutkimusaineiston analyysin perusteella voidaan todeta, että näyttöön perustuva hoitotyö ymmärrettiin ensisijaisesti tieteellisesti havaittuun tutkimusnäyttöön perustuvaksi. Yli puolet vastanneista liitti näyttöön perustuvan hoitotyön tieteellisesti havaittuun tutkimusnäyttön. Kokemukseen perustuva näyttö ja hyväksi havaittu toimintanäyttö olivat selvästi tuntemattomampia. Kokemukseen perustuva näyttö liitettiin kuitenkin useammin näyttöön perustuvaan hoitotyöhön kuin hyväksi havaittu toimintanäyttö. Ammattiryhmittäin tarkasteltuna tulos näytön osa-alueiden osalta oli samansuuntainen. Näyttöön perustuva hoitotyö sekoitettiin yleisimmin näyttökokeeseen.
Kehittämishaasteena näkisin edelleen jatkuvan hoitohenkilökunnan tietoisuuden lisäämisen näyttöön
perustuvasta hoitotyöstä. Ammatillisen koulutuksen lisäksi keskeisenä ja merkittävänä keinona näyttöön perustuvan hoitotyön tietoisuuden lisäämiseksi näkisin työyhteisössä tapahtuvan koulutuksen. Tällöin voitaisiin varmistua siitä, että kaikki työyhteisössä työskentelevät työntekijät saavat
perusvalmiudet näyttöön perustuvan hoitotyön toteuttamiseksi omassa työssään. Tärkeää niin ikään mielestäni olisi näyttöön perustuvaan hoitotyöhön motivoiva ja sitä tukeva työyhteisö ja hoitotyön johtajuus. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella tähän on olemassa hyvät edellytykset ottaen
huomioon osastonhoitajien ja apulaisosastonhoitajien tietoisuuden näyttöön perustuvasta hoitotyöstä.
ammattikorkeakoulun ja Helsingin kaupungin terveyskeskuksen akuuttiosastojen kehittämisprojektia, jonka tarkoituksena on selvittää hoitohenkilökunnan näyttöön perustuvaa hoitotyön osaamista sekä näyttöön perustuvan hoitotyön edistäviä ja estäviä tekijöitä.
Tämä opinnäytetyö on luonteeltaan empiirisesti painottunutta laadullista tutkimusta. Tässä työssä käytetty empiirinen aineisto on projektin toimesta kerättyä aineistoa. Aineisto on kerätty kyselylomakkeella huhtikuussa 2007. Lähetettyjä kyselylomakkeita oli 376 kappaletta ja palautettuja 209. Aineiston analyysissä on käytetty deduktiivista sisällönanalyysiä. Aineiston analyysi perustuu
Leino-Kilven ja Laurin (2003) esittämään näytön jaotteluun.
Tämän tutkimusaineiston analyysin perusteella voidaan todeta, että näyttöön perustuva hoitotyö ymmärrettiin ensisijaisesti tieteellisesti havaittuun tutkimusnäyttöön perustuvaksi. Yli puolet vastanneista liitti näyttöön perustuvan hoitotyön tieteellisesti havaittuun tutkimusnäyttön. Kokemukseen perustuva näyttö ja hyväksi havaittu toimintanäyttö olivat selvästi tuntemattomampia. Kokemukseen perustuva näyttö liitettiin kuitenkin useammin näyttöön perustuvaan hoitotyöhön kuin hyväksi havaittu toimintanäyttö. Ammattiryhmittäin tarkasteltuna tulos näytön osa-alueiden osalta oli samansuuntainen. Näyttöön perustuva hoitotyö sekoitettiin yleisimmin näyttökokeeseen.
Kehittämishaasteena näkisin edelleen jatkuvan hoitohenkilökunnan tietoisuuden lisäämisen näyttöön
perustuvasta hoitotyöstä. Ammatillisen koulutuksen lisäksi keskeisenä ja merkittävänä keinona näyttöön perustuvan hoitotyön tietoisuuden lisäämiseksi näkisin työyhteisössä tapahtuvan koulutuksen. Tällöin voitaisiin varmistua siitä, että kaikki työyhteisössä työskentelevät työntekijät saavat
perusvalmiudet näyttöön perustuvan hoitotyön toteuttamiseksi omassa työssään. Tärkeää niin ikään mielestäni olisi näyttöön perustuvaan hoitotyöhön motivoiva ja sitä tukeva työyhteisö ja hoitotyön johtajuus. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella tähän on olemassa hyvät edellytykset ottaen
huomioon osastonhoitajien ja apulaisosastonhoitajien tietoisuuden näyttöön perustuvasta hoitotyöstä.