Kuolevan potilaan ja hänen omaisensa kohtaaminen : Vapaaentoistyöntekijän näkökulma
Simolin, Tiina; Tarvainen, Saara-Liisa (2009)
Simolin, Tiina
Tarvainen, Saara-Liisa
Pirkanmaan ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912016630
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912016630
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata vapaaehtoistyöntekijöiden kokemuksia kuolevan potilaan ja hänen omaistensa kohtaamisesta. Tavoitteenamme on tuottaa tietoa ja ymmärrystä, jota voidaan hyödyntää Pirkanmaan Hoitokodilla koulutettaessa vapaaehtoistyöntekijöitä kuolevan potilaan ja omaisten kohtaamiseen.
Käytimme työssämme kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin kuutena teemahaastatteluna. Haastateltavat toimivat vapaaehtoistyöntekijöinä Pirkanmaan Hoitokodissa. Aineiston analysointi tapahtui sisällön analyysin keinoin.
Vapaaehtoiset kokivat kuolevan potilaan kohtaamisen helpoksi. Ne, jotka pitivät kohtaamista liian haastavana, olivat hakeutuneet Hoitokodilla muihin työtehtäviin, joissa ei ollut välitöntä kontaktia potilaiden kanssa. Potilaan psyykkinen ja fyysinen tila vaikutti vapaaehtoisten kohtaamiskokemukseen. Helpoksi kohtaaminen koettiin konkreettisten askareiden parissa silloin, kun potilas oli psyykkisesti tasapainossa ja orientoitunut. Haastavaksi kohtaaminen koettiin silloin, kun potilas oli kivulias tai levoton. Omaisten kohtaaminen koettiin toverilliseksi vertaistuen antamiseksi. Ajoittain se kuitenkin koettiin potilaiden kohtaamista raskaammaksi.
Jatkossa olisi hyvä kartoittaa keinoja, jotka auttavat vapaaehtoisia selviämään vaikeista kohtaamistilanteista.
Käytimme työssämme kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin kuutena teemahaastatteluna. Haastateltavat toimivat vapaaehtoistyöntekijöinä Pirkanmaan Hoitokodissa. Aineiston analysointi tapahtui sisällön analyysin keinoin.
Vapaaehtoiset kokivat kuolevan potilaan kohtaamisen helpoksi. Ne, jotka pitivät kohtaamista liian haastavana, olivat hakeutuneet Hoitokodilla muihin työtehtäviin, joissa ei ollut välitöntä kontaktia potilaiden kanssa. Potilaan psyykkinen ja fyysinen tila vaikutti vapaaehtoisten kohtaamiskokemukseen. Helpoksi kohtaaminen koettiin konkreettisten askareiden parissa silloin, kun potilas oli psyykkisesti tasapainossa ja orientoitunut. Haastavaksi kohtaaminen koettiin silloin, kun potilas oli kivulias tai levoton. Omaisten kohtaaminen koettiin toverilliseksi vertaistuen antamiseksi. Ajoittain se kuitenkin koettiin potilaiden kohtaamista raskaammaksi.
Jatkossa olisi hyvä kartoittaa keinoja, jotka auttavat vapaaehtoisia selviämään vaikeista kohtaamistilanteista.