Torstaisin ei tarvitse olla yksin : Senioriteatteri Kutkutus hyvinvoinnin tekijänä
Ketola, Elina (2009)
Ketola, Elina
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911276386
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911276386
Tiivistelmä
Teatteriryhmä Kutkutuksen keski-ikä on noin 75 vuotta. Ryhmä harjoittelee viikoittain Mikkelin
päiväkeskuksessa ja aina aika ajoin heiltä syntyy näytelmä, jota parhaimmassa tapauksessa lähdetään
esittämään ulkomaille asti. Ryhmä on ollut kasassa vuodesta 1995 lähtien.
Haastattelin näytelmäryhmän jäseniä kesällä 2007. Vastauksista paistoi läpi yksinäisyys, jota seniorit
olivat lähteneet teatteriryhmään lievittämään. Heidän puolisonsa olivat menehtyneet, lapset olivat
maailmalla jo omine perheineen ja ystävät olivat syystä tai toisesta kadonneet. Jäljelle oli jäänyt hiljaisuus,
joka oli täytettävä. Ratkaisuksi löytyi iästä kaiken irtiottava, vaivat hyödykseen käyttävä ja elämän iloa
pursuva senioriteatteri.
Kulttuurin vaikutuksesta terveyteen on puhuttu paljon viime vuosina. Kun suuret ikäluokat kaiken
lisäksi vanhenevat kysynkin voisiko Kutkutuksen kaltainen harrastustoiminta eläkeiässä parantaa
vanhenevan väestön mahdollisuuksia pysyä hyvinvoivana niin fyysisesti kuin psyykkisesti? Tutkimus
osoitti, että yhteisöllisyys ja luottamuksen nauttiminen turvallisessa ympäristössä saa aikaan mielihyvän
tunnetta, mielen ja kehon piristymistä. Teatterin tekemisen maailma takaa keskusteluyhteyden
kanssaihmisiin. Seniorit pystyvät yhdessä jäsentämään maailmaa, peilamaan omia tunteitaan ja mikä
tärkeintä – nauramaan sydämensä pohjasta.
Siteeraan tässä työssä paljon senioreita ja käytän hyväksi YTT Leonie Hohenthal-Antinin aiempia
tutkimuksia teatteriryhmä Kutkutuksesta ja taiteen merkityksesta ikäihmiselle. Lisäksi käsittelen
narratiivista tutkimusta ja etenkin kertomusten merkitystä ihmisten, tässä tapauksessa kutkutuslaisten,
elämässä.
päiväkeskuksessa ja aina aika ajoin heiltä syntyy näytelmä, jota parhaimmassa tapauksessa lähdetään
esittämään ulkomaille asti. Ryhmä on ollut kasassa vuodesta 1995 lähtien.
Haastattelin näytelmäryhmän jäseniä kesällä 2007. Vastauksista paistoi läpi yksinäisyys, jota seniorit
olivat lähteneet teatteriryhmään lievittämään. Heidän puolisonsa olivat menehtyneet, lapset olivat
maailmalla jo omine perheineen ja ystävät olivat syystä tai toisesta kadonneet. Jäljelle oli jäänyt hiljaisuus,
joka oli täytettävä. Ratkaisuksi löytyi iästä kaiken irtiottava, vaivat hyödykseen käyttävä ja elämän iloa
pursuva senioriteatteri.
Kulttuurin vaikutuksesta terveyteen on puhuttu paljon viime vuosina. Kun suuret ikäluokat kaiken
lisäksi vanhenevat kysynkin voisiko Kutkutuksen kaltainen harrastustoiminta eläkeiässä parantaa
vanhenevan väestön mahdollisuuksia pysyä hyvinvoivana niin fyysisesti kuin psyykkisesti? Tutkimus
osoitti, että yhteisöllisyys ja luottamuksen nauttiminen turvallisessa ympäristössä saa aikaan mielihyvän
tunnetta, mielen ja kehon piristymistä. Teatterin tekemisen maailma takaa keskusteluyhteyden
kanssaihmisiin. Seniorit pystyvät yhdessä jäsentämään maailmaa, peilamaan omia tunteitaan ja mikä
tärkeintä – nauramaan sydämensä pohjasta.
Siteeraan tässä työssä paljon senioreita ja käytän hyväksi YTT Leonie Hohenthal-Antinin aiempia
tutkimuksia teatteriryhmä Kutkutuksesta ja taiteen merkityksesta ikäihmiselle. Lisäksi käsittelen
narratiivista tutkimusta ja etenkin kertomusten merkitystä ihmisten, tässä tapauksessa kutkutuslaisten,
elämässä.