Suomen suurimpien kaupunkien menettelytavat hakkuiden maisematyölupa-asioissa
Laukas, Risto (2009)
Laukas, Risto
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911266209
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911266209
Tiivistelmä
Maankäyttö- ja rakennuslaki sekä maankäyttö- ja rakennusasetus määrittävät toimintatavat maisematyölupien osalta. Suomen kunnat ja kaupungit ovat itsenäisiä hallintoyksiköitä ja näin ollen erilaisten lupa-asioiden haku- ja käsittelyprosessit poikkeavat toisistaan.
Metsien käsittelyn ja puiden kaatamisen luvanvaraisuus aiheuttaa erilaisia ongelmatilanteita Suomessa. Maankäyttö- ja rakennuslain varsin väljä sanamuoto lisää näitä ongelmia. Oikeuden ennakkotapausten vähäisyys ei ole myöskään auttanut muodostamaan selvää toimintatapaa erilaisissa tilanteissa.
Maisematyölupa on ollut voimassa nyt noin kymmenen vuotta (Maankäyttö- ja rakennuslaki 5.2.1999/132, astui voimaan 1.1.2000) ja puiden kaatoon liittyviä maisematyölupa-asioita on käsitelty Suomen kunnissa, kaupungeissa ja myös oikeusasteissa. Nyt oli syytä tutkia, miten Suomen suurimpien kaupunkien maisematyöprosessit ovat edenneet, miten niissä on onnistuttu ja miten niitä on mahdollista kehittää.
Maankäyttö- ja rakennuslain toimivuuden kannalta olisi perusteltua yhtenäistää lupaprosesseja Suomessa, määritellä lupakynnys, puu ja vähäinen toimenpide tarkasti. Maankäyttö- ja rakennuslain ja Metsälain voimassaolojen päällekkäisyys on syytä poistaa ja kaupunkien on anottava omille metsäsuunnitelmilleen kymmenen vuoden maisematyölupa. Prosessien ja määrittelyjen uudistaminen vaatii lakimuutoksia ja/tai Ympäristöministeriön yleiskirjeitä kunnille, joissa asioita tarkennetaan.
Metsien käsittelyn ja puiden kaatamisen luvanvaraisuus aiheuttaa erilaisia ongelmatilanteita Suomessa. Maankäyttö- ja rakennuslain varsin väljä sanamuoto lisää näitä ongelmia. Oikeuden ennakkotapausten vähäisyys ei ole myöskään auttanut muodostamaan selvää toimintatapaa erilaisissa tilanteissa.
Maisematyölupa on ollut voimassa nyt noin kymmenen vuotta (Maankäyttö- ja rakennuslaki 5.2.1999/132, astui voimaan 1.1.2000) ja puiden kaatoon liittyviä maisematyölupa-asioita on käsitelty Suomen kunnissa, kaupungeissa ja myös oikeusasteissa. Nyt oli syytä tutkia, miten Suomen suurimpien kaupunkien maisematyöprosessit ovat edenneet, miten niissä on onnistuttu ja miten niitä on mahdollista kehittää.
Maankäyttö- ja rakennuslain toimivuuden kannalta olisi perusteltua yhtenäistää lupaprosesseja Suomessa, määritellä lupakynnys, puu ja vähäinen toimenpide tarkasti. Maankäyttö- ja rakennuslain ja Metsälain voimassaolojen päällekkäisyys on syytä poistaa ja kaupunkien on anottava omille metsäsuunnitelmilleen kymmenen vuoden maisematyölupa. Prosessien ja määrittelyjen uudistaminen vaatii lakimuutoksia ja/tai Ympäristöministeriön yleiskirjeitä kunnille, joissa asioita tarkennetaan.