Hoidollinen kiinnipito Lasten ja nuorten sairaalan osaston A20 työntekijöiden näkökulmasta
Sillman, Laura; Vanhatalo, Johanna (2009)
Sillman, Laura
Vanhatalo, Johanna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911256132
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911256132
Tiivistelmä
Kiinnipitoa käytetään hoitomuotona lastenpsykiatriassa. Opinnäytetyön tarve on noussut työelämän käytännöstä kiinnipidon ollessa yksi lastenpsykiatrian osa, jota osastolla käytetään.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia kiinnipitoa työntekijöiden näkökulmasta ja toiminnan kehittämisen näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää Lasten ja nuorten sairaalan lastenpsykiatrisen osaston A20 työntekijöiden näkemyksiä hoidollisesta kiinnipidosta, kiinnipidon kriteereistä ja sen vaikutuksista. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää työntekijöiden koulutuksen ja toiminnan kehittämisen tarpeita kiinnipidosta.
Tutkimusaineisto kerättiin Lasten ja nuorten sairaalan lastenpsykiatrisella osastolla A20. Aineisto hankittiin käyttämällä kyselylomaketta, joka sisälsi avoimia kysymyksiä ja joihin vastattiin vapaasti. Vastauksia saatiin yksitoista. Vastaajien kokemusaika lastenpsykiatrisesta hoitotyöstä vaihteli kuudesta kuukaudesta kahteenkymmeneenviiteen vuoteen asti. Opinnäytetyön tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysin mukaisesti.
Tutkimustulosten mukaan hoitajat olivat selvillä kiinnipidon aloittamisen kriteereistä ja edellytyksistä koskien aggressiivisesti itseään, muita tai ympäristöään kohtaan käyttäytyvää lasta. Ero tuloksissa tuli esiin lapsen kohdalla, joka ei ollut kontaktissa, eikä sanallisesti ohjattavissa. Osa hoitajista lähti kiinnipitoon sen ollessa viimeinen rajauskeino kun taas osa lähti herkemmin huomatessaan, ettei aikuisen läsnäolo ja puhe auta. Muutamalle vastaajalle hoidollinen kiinnipito oli tilanteen selvittämistä aikuisjohtoisesti ja hallitusti, sekä oikeiden kiinnipito-otteiden käyttämistä. Suurin osa vastaajista näki kuitenkin tämän lisäksi kiinnipidon hoidollisuuden lapsen tarpeista lähtevänä, lapsen pahanolon vastaanottamisena, sanoittamisena ja turvan ja lohdun tuomisena. Kiinnipidon tavoitteet oli jaettavissa lyhyen ja pitkän ajan tavoitteisiin. Lyhyen ajan tavoitteet olivat rajojen asettaminen lapselle, sekä tilanteen ratkaiseminen hallitusti. Pitkän ajan tavoitteina olivat lapsen impulssikontrollin paraneminen sekä vuorovaikutuksen ja luottamuksen lisääntyminen. Kiinnipidon aloitus ja lopetus nousivat tuloksista kehittämiskohteiksi osastolla.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia kiinnipitoa työntekijöiden näkökulmasta ja toiminnan kehittämisen näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää Lasten ja nuorten sairaalan lastenpsykiatrisen osaston A20 työntekijöiden näkemyksiä hoidollisesta kiinnipidosta, kiinnipidon kriteereistä ja sen vaikutuksista. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää työntekijöiden koulutuksen ja toiminnan kehittämisen tarpeita kiinnipidosta.
Tutkimusaineisto kerättiin Lasten ja nuorten sairaalan lastenpsykiatrisella osastolla A20. Aineisto hankittiin käyttämällä kyselylomaketta, joka sisälsi avoimia kysymyksiä ja joihin vastattiin vapaasti. Vastauksia saatiin yksitoista. Vastaajien kokemusaika lastenpsykiatrisesta hoitotyöstä vaihteli kuudesta kuukaudesta kahteenkymmeneenviiteen vuoteen asti. Opinnäytetyön tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysin mukaisesti.
Tutkimustulosten mukaan hoitajat olivat selvillä kiinnipidon aloittamisen kriteereistä ja edellytyksistä koskien aggressiivisesti itseään, muita tai ympäristöään kohtaan käyttäytyvää lasta. Ero tuloksissa tuli esiin lapsen kohdalla, joka ei ollut kontaktissa, eikä sanallisesti ohjattavissa. Osa hoitajista lähti kiinnipitoon sen ollessa viimeinen rajauskeino kun taas osa lähti herkemmin huomatessaan, ettei aikuisen läsnäolo ja puhe auta. Muutamalle vastaajalle hoidollinen kiinnipito oli tilanteen selvittämistä aikuisjohtoisesti ja hallitusti, sekä oikeiden kiinnipito-otteiden käyttämistä. Suurin osa vastaajista näki kuitenkin tämän lisäksi kiinnipidon hoidollisuuden lapsen tarpeista lähtevänä, lapsen pahanolon vastaanottamisena, sanoittamisena ja turvan ja lohdun tuomisena. Kiinnipidon tavoitteet oli jaettavissa lyhyen ja pitkän ajan tavoitteisiin. Lyhyen ajan tavoitteet olivat rajojen asettaminen lapselle, sekä tilanteen ratkaiseminen hallitusti. Pitkän ajan tavoitteina olivat lapsen impulssikontrollin paraneminen sekä vuorovaikutuksen ja luottamuksen lisääntyminen. Kiinnipidon aloitus ja lopetus nousivat tuloksista kehittämiskohteiksi osastolla.