Diagnoosina ADHD : sairaanhoitajien kokemuksia hoitamisesta nuorisopsykiatrisella osastolla
Enckell, Jenni (2009)
Enckell, Jenni
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911256101
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911256101
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien kokemuksia hoitaa nuorisopsykiatrisella osastolla nuoria, joilla on todettu ADHD. Asiaa lähestyttiin perhetyön ja yhteisöllisyyden teemoista. Tarkoituksena oli myös selvittää millaista koulutusta sairaanhoitajat ovat aiheesta saaneet, millaista hyötyä siitä on ollut ja millaista koulutusta he vielä toivoisivat. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus, jossa aineisto kerättiin valitulta kohdejoukolta yksilöllisinä teemahaastatteluina. Tutkimus suoritettiin kesäkuussa 2009 Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) nuorisopsykiatriassa, Jorvin sairaalassa, osastoilla PN1 ja PN2. Haastateltavia oli yhteensä kahdeksan, molemmilta osastoilta haastateltiin neljää sairaanhoitajaa yksilöhaastatteluina. Haastateltavat valikoituivat tutkimukseen työkokemuksensa perusteella niin, että heillä on mahdollisimman pitkä työkokemus nuorisopsykiatriasta. Haastattelut äänitettiin, litteroitiin ja analysoitiin induktiivisesti sisällönanalyysillä. Opinnäytetyön taustalla on fenomenologinen lähestymistapa.
Sairaanhoitajat kokivat perhetyön tärkeänä osana nuoren hoitoa. Perhetyön suhteen nähtiin tärkeänä ymmärtää perheen haasteita nuoren kanssa ja tukea heitä arjessa. Perheen tukemiseksi tulee perheelle antaa tietoa ADHD:sta, sen oireista ja oireiden hallinnasta sekä ohjata oikeanlaisten rajojen asettamisessa. Perheen tukeminen ja kannustaminen nähtiin tärkeänä, sillä perhe saattaa saada paljon negatiivista palautetta ympäristöstään nuoren käyttäytymisestä. Sairaanhoitajat toivat esiin, että osastolla ADHD:ta sairastava nuori tuo yhteisöön omanlaisiaan piirteitä, jotka vaikuttavat yhteiseen toimintaan. Esiin nousi nuoren käyttäytyminen yhteisössä, hänen rajaamisensa ja käytöksen vaikutus muihin nuoriin. Sairaanhoitajat toivat esiin, että nuoren keskittymiskyvyttömyys ja motorinen levottomuus näkyivät nuoren käyttäytymisessä. Lisäksi esiin tuli verbaalista levottomuutta, asiatonta käyttäytymistä ja hallinnan tarvetta. Erityisesti nuoren käyttäytyminen ryhmissä, yhteisissä kokouksissa ja muussa yhteisöllisessä toiminnassa koettiin usein häiritseväksi. Käytöksen vuoksi nuorta joudutaan rajaamaan usein ja sairaanhoitajat kokivat tämän raskaaksi.
Suurin osa sairaanhoitajista koki, etteivät he olleet saaneet tutkintoa opiskellessaan minkäänlaista koulutusta liittyen ADHD:hen. Työhistoriansa aikana sairaanhoitajat olivat käyneet koulutuksissa vaihtelevasti. Sairaanhoitajat kokivat lisäkoulutuksen ADHD:sta hyvin tarpeelliseksi ja suurimmaksi osaksi he olivat sitä mieltä, että henkilökunnalla ei ollut tarpeeksi tietoa ADHD:sta. He kokivat, että lisäkoulutuksen myötä henkilökunnan ymmärrys nuorta kohtaan lisääntyisi ja myös suhtautuminen nuoreen muuttuisi suvaitsevaisemmaksi. Tiedon ja ymmärryksen myötä ”huono käyttäytyminen” nähtäisiin osana sairautta. Sairaanhoitajat toivoivat tulevissa koulutuksissa ydintietoa ADHD:sta ja käytännön hoitotyön tietoa. Ydintietoon sisältyy perustietoa, neuropsykiatrista tietoa ja diagnostillista tietoa. Käytännön hoitotyön tietoon sisältyy tietoa nuoren hoitamiseen osastolla, lääkitystietoa ja elämänkaaritietoa.
Sairaanhoitajat kokivat perhetyön tärkeänä osana nuoren hoitoa. Perhetyön suhteen nähtiin tärkeänä ymmärtää perheen haasteita nuoren kanssa ja tukea heitä arjessa. Perheen tukemiseksi tulee perheelle antaa tietoa ADHD:sta, sen oireista ja oireiden hallinnasta sekä ohjata oikeanlaisten rajojen asettamisessa. Perheen tukeminen ja kannustaminen nähtiin tärkeänä, sillä perhe saattaa saada paljon negatiivista palautetta ympäristöstään nuoren käyttäytymisestä. Sairaanhoitajat toivat esiin, että osastolla ADHD:ta sairastava nuori tuo yhteisöön omanlaisiaan piirteitä, jotka vaikuttavat yhteiseen toimintaan. Esiin nousi nuoren käyttäytyminen yhteisössä, hänen rajaamisensa ja käytöksen vaikutus muihin nuoriin. Sairaanhoitajat toivat esiin, että nuoren keskittymiskyvyttömyys ja motorinen levottomuus näkyivät nuoren käyttäytymisessä. Lisäksi esiin tuli verbaalista levottomuutta, asiatonta käyttäytymistä ja hallinnan tarvetta. Erityisesti nuoren käyttäytyminen ryhmissä, yhteisissä kokouksissa ja muussa yhteisöllisessä toiminnassa koettiin usein häiritseväksi. Käytöksen vuoksi nuorta joudutaan rajaamaan usein ja sairaanhoitajat kokivat tämän raskaaksi.
Suurin osa sairaanhoitajista koki, etteivät he olleet saaneet tutkintoa opiskellessaan minkäänlaista koulutusta liittyen ADHD:hen. Työhistoriansa aikana sairaanhoitajat olivat käyneet koulutuksissa vaihtelevasti. Sairaanhoitajat kokivat lisäkoulutuksen ADHD:sta hyvin tarpeelliseksi ja suurimmaksi osaksi he olivat sitä mieltä, että henkilökunnalla ei ollut tarpeeksi tietoa ADHD:sta. He kokivat, että lisäkoulutuksen myötä henkilökunnan ymmärrys nuorta kohtaan lisääntyisi ja myös suhtautuminen nuoreen muuttuisi suvaitsevaisemmaksi. Tiedon ja ymmärryksen myötä ”huono käyttäytyminen” nähtäisiin osana sairautta. Sairaanhoitajat toivoivat tulevissa koulutuksissa ydintietoa ADHD:sta ja käytännön hoitotyön tietoa. Ydintietoon sisältyy perustietoa, neuropsykiatrista tietoa ja diagnostillista tietoa. Käytännön hoitotyön tietoon sisältyy tietoa nuoren hoitamiseen osastolla, lääkitystietoa ja elämänkaaritietoa.