"Kun on kanssamatkustaja" : Lapuan kaupungin ikäihmisten palveluohjauksen kehittäminen
Höykinpuro, Satu; Keski-Porkkunen, Paula (2009)
Höykinpuro, Satu
Keski-Porkkunen, Paula
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911256038
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911256038
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli Lapuan kaupungin palveluohjauksen kehittäminen ikäihmisten näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää millaista tietoa ja mielipiteitä ikäihmisillä oli Lapuan vanhuspalveluista sekä niiden tiedottamisesta. Lisäksi kartoitettiin ikäihmisten näkemyksiä palveluohjauksesta, ennaltaehkäisevistä kotikäynneistä ja päivätoiminnasta. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Lapuan kaupungin kanssa.
Tutkimuksessamme käytimme määrällistä eli kvantitatiivista lähestymistapaa. Tutkimusaineiston keräsimme postikyselynä, joka toteutettiin kevään 2009 aikana. Tutkimukseen osallistuivat 70-vuotiaat lapualaiset, jotka olivat syntyneet vuonna 1938. Kyselylomakkeita lähetettiin yhteensä 123, joista takaisin palautui 76. Vastaajista naisia oli 43 ja miehiä 33. Määrällisten kysymysten osalta aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla käyttämällä frekvenssianalyysiä ja ristiintaulukointia. Avoimien kysymyksien kohdalla käytettiin sisällönanalyysiä.
Tulosten perusteella ikäihmiset tiesivät vähiten tuista ja etuuksista, kotona asumista tukevista palveluista, yksityisistä palveluntuottajista sekä tuetusta asumisesta ja laitoshoidosta. Eniten tiedettiin virkistystoiminnasta, liikunnasta ja kuntoutuksesta, neuvolapalveluista sekä järjestötoiminnasta. Parhaaksi tavaksi tiedonsaantiin koettiin paikallislehti. Palveluohjaus ja palveluohjaaja koettiin tarpeellisiksi ja ohjausta ja neuvontaa haluttiin saada henkilökohtaisissa tapaamisissa. Ennaltaehkäisevät kotikäynnit koettiin tarpeellisiksi ja ne toivottiin toteutuvan asiakkaan omasta yhteydenotosta tiedotteen saatuaan. Päivätoiminnan kehittäminen koettiin tarpeelliseksi. Esille tuotiin sen monipuolisuus ja tärkeys elämäntilanteesta tai asuinalueesta riippumatta.
Väestön ikärakenteen muutoksiin vastaaminen edellyttää palvelurakenteiden ja uusien toimintatapojen kehittämistä. Tutkimusta voidaan hyödyntää Lapuan van-hustyössä ja erityisesti se antaa asiakaslähtöisen näkökulman palveluohjauksen ja ennaltaehkäisevän työn kehittämiseen.
Tutkimuksessamme käytimme määrällistä eli kvantitatiivista lähestymistapaa. Tutkimusaineiston keräsimme postikyselynä, joka toteutettiin kevään 2009 aikana. Tutkimukseen osallistuivat 70-vuotiaat lapualaiset, jotka olivat syntyneet vuonna 1938. Kyselylomakkeita lähetettiin yhteensä 123, joista takaisin palautui 76. Vastaajista naisia oli 43 ja miehiä 33. Määrällisten kysymysten osalta aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla käyttämällä frekvenssianalyysiä ja ristiintaulukointia. Avoimien kysymyksien kohdalla käytettiin sisällönanalyysiä.
Tulosten perusteella ikäihmiset tiesivät vähiten tuista ja etuuksista, kotona asumista tukevista palveluista, yksityisistä palveluntuottajista sekä tuetusta asumisesta ja laitoshoidosta. Eniten tiedettiin virkistystoiminnasta, liikunnasta ja kuntoutuksesta, neuvolapalveluista sekä järjestötoiminnasta. Parhaaksi tavaksi tiedonsaantiin koettiin paikallislehti. Palveluohjaus ja palveluohjaaja koettiin tarpeellisiksi ja ohjausta ja neuvontaa haluttiin saada henkilökohtaisissa tapaamisissa. Ennaltaehkäisevät kotikäynnit koettiin tarpeellisiksi ja ne toivottiin toteutuvan asiakkaan omasta yhteydenotosta tiedotteen saatuaan. Päivätoiminnan kehittäminen koettiin tarpeelliseksi. Esille tuotiin sen monipuolisuus ja tärkeys elämäntilanteesta tai asuinalueesta riippumatta.
Väestön ikärakenteen muutoksiin vastaaminen edellyttää palvelurakenteiden ja uusien toimintatapojen kehittämistä. Tutkimusta voidaan hyödyntää Lapuan van-hustyössä ja erityisesti se antaa asiakaslähtöisen näkökulman palveluohjauksen ja ennaltaehkäisevän työn kehittämiseen.