"Vierelläkulkua" : kokeneiden hoitotyöntekijöiden ymmärrys mentoroinnista
Pussinen, Jaana; Saukkola, Hanna-Maija (2009)
Pussinen, Jaana
Saukkola, Hanna-Maija
Lahden ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911245955
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911245955
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia kokeneiden sairaanhoitajien sekä lähi- ja perushoitajien ymmärrystä mentoroinnista hoitotyössä. Opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen tarkoituksena on antaa tietoa mentoroinnista uuden hoi-totyöntekijän ammatillisen kasvun tukemisen menetelmänä.
Opinnäytetyö toteutettiin kevään ja syksyn 2009 aikana Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän ensihoito- ja päivystyskeskuksen tarkkailuosastolla. Opinnäyte-työssä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Tiedonhankinta tapahtui ryhmä-teemahaastatteluilla, jotka kaikki tallennettiin. Haastatteluihin osallistui kaksitoista hoitotyöntekijää. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä, jossa saatua aineistoa luokiteltiin ala-, ylä- ja yhdistäviin luokkiin.
Tuloksista ilmeni, että hoitotyöntekijät ymmärsivät mentoroinnin vuorovaikuttei-sena kokemuksesta oppimisena eli hiljaisen tiedon siirtona. Hoitotyöntekijät hah-mottivat itsellään olevan sekä vahvuuksia että heikkouksia toimiessaan mentoreina. Mentorointisuhteen vuorovaikutuksen nähtiin koostuvan useasta tekijästä; kuten toimiva henkilökemia, avoin, luottamuksellinen ja vapaaehtoinen yhteistyösuhde ja osapuolten sitoutuminen sekä mentorointiin kohdennetut resurssit. Yleisesti ymmärrettiin mentoroinnin vahvistavan aktorin ammatillista kasvua. Toisaalta mentorin omien tietojen ja asenteiden nähtiin päivittyvän mentoroinnin avulla.
Opinnäytetyö toteutettiin kevään ja syksyn 2009 aikana Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän ensihoito- ja päivystyskeskuksen tarkkailuosastolla. Opinnäyte-työssä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Tiedonhankinta tapahtui ryhmä-teemahaastatteluilla, jotka kaikki tallennettiin. Haastatteluihin osallistui kaksitoista hoitotyöntekijää. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä, jossa saatua aineistoa luokiteltiin ala-, ylä- ja yhdistäviin luokkiin.
Tuloksista ilmeni, että hoitotyöntekijät ymmärsivät mentoroinnin vuorovaikuttei-sena kokemuksesta oppimisena eli hiljaisen tiedon siirtona. Hoitotyöntekijät hah-mottivat itsellään olevan sekä vahvuuksia että heikkouksia toimiessaan mentoreina. Mentorointisuhteen vuorovaikutuksen nähtiin koostuvan useasta tekijästä; kuten toimiva henkilökemia, avoin, luottamuksellinen ja vapaaehtoinen yhteistyösuhde ja osapuolten sitoutuminen sekä mentorointiin kohdennetut resurssit. Yleisesti ymmärrettiin mentoroinnin vahvistavan aktorin ammatillista kasvua. Toisaalta mentorin omien tietojen ja asenteiden nähtiin päivittyvän mentoroinnin avulla.