Osallisena omassa elämässä : Kehitysvammaisen nuoren itsenäistymisen tukeminen
Rosbacka, Marjo (2009)
Rosbacka, Marjo
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911235897
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911235897
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Eskoon aikuiskoulutusyksikkö Kaarisillan kanssa. Tutkinnan kohteena oli kehitysvammaisten nuorten itsenäisyys ja osallisuus arkipäivän toimintaan. Työn tarkoituksena on herättää ihmisiä pohtimaan tasa-arvoista elämää. Mitä siihen kuuluu ja kenen tehtävänä on varmistaa yhdenvertaisuus? Tutkimuksen pääongelmaksi muodostui; Miten tavallisen nuoren ja kehitysvammaisen nuoren elämät eroavat toisistaan? Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, miksi elämät eroavat toisistaan. Mitä voitaisiin tehdä yksilö-, yhteisö- ja yhteiskuntatasolla, jotta kaikkien nuorten elämä olisi tasa-arvoista?
Laadullisen tutkimuksen aineisto muodostui kehitysvammaisten nuorten teema-haastatteluista ja henkilökunnan lomakekyselystä. Haastattelun teemoja olivat osallisuus arkipäivän asiointiin, harrastukset ja vapaa-aika sekä ystävyys- ja per-hesuhteet. Tulosten mukaan arkipäiväinen asiointi tapahtuu vanhempien avustuksella tai kokonaan ilman nuorta. Monet harrastukset ja vapaa-ajan toiminta vaativat ulkopuolista avustajaa. Yleensä toinen vanhemmista toimii avustajana. Nuorten ystäväpiirit koostuvat suurimmaksi osaksi sisaruksista tai sukulaisista.
Tuloksissa näkyi vielä nuorten selkeä riippuvuus vanhemmista avunantajina. Nuorille tyypillistä uhmakkuutta ei heijastunut vastauksista. He tyytyvät oloihinsa ja tulevaisuus on vielä epäselvä. On kuitenkin monia erilaisia tapoja ja menetelmiä, joilla voidaan tukea nuorta itsenäistymisprosessissa. Nuoren kanssa työskentelevien huomio tulee kiinnittää nuoren mahdollisuuksiin, ei rajoituksiin. Kehitysvammaisten nuorten itsenäistymisen tukemiseen tarvitaan moniammatillista yhteistyötä perheen kanssa ja katkeamatonta tukea
yhteiskunnalta.
Laadullisen tutkimuksen aineisto muodostui kehitysvammaisten nuorten teema-haastatteluista ja henkilökunnan lomakekyselystä. Haastattelun teemoja olivat osallisuus arkipäivän asiointiin, harrastukset ja vapaa-aika sekä ystävyys- ja per-hesuhteet. Tulosten mukaan arkipäiväinen asiointi tapahtuu vanhempien avustuksella tai kokonaan ilman nuorta. Monet harrastukset ja vapaa-ajan toiminta vaativat ulkopuolista avustajaa. Yleensä toinen vanhemmista toimii avustajana. Nuorten ystäväpiirit koostuvat suurimmaksi osaksi sisaruksista tai sukulaisista.
Tuloksissa näkyi vielä nuorten selkeä riippuvuus vanhemmista avunantajina. Nuorille tyypillistä uhmakkuutta ei heijastunut vastauksista. He tyytyvät oloihinsa ja tulevaisuus on vielä epäselvä. On kuitenkin monia erilaisia tapoja ja menetelmiä, joilla voidaan tukea nuorta itsenäistymisprosessissa. Nuoren kanssa työskentelevien huomio tulee kiinnittää nuoren mahdollisuuksiin, ei rajoituksiin. Kehitysvammaisten nuorten itsenäistymisen tukemiseen tarvitaan moniammatillista yhteistyötä perheen kanssa ja katkeamatonta tukea
yhteiskunnalta.