Omaishoitajan jaksaminen
Pesonen, Hellevi (2009)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911205752
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911205752
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata omaishoitajan työn arkea ja jaksamista. Lisäksi pohditaan saavatko he tarvitsemaansa apua ja tukea tarpeeksi. Tutkimuksessa selvitettiin myös missä tilanteessa omaishoitajuus on alkanut ja missä määrin omaishoitajat ovat valmiita ottamaan vastaan heille tarjolla olevaa apua ja saavatko he siitä riittävästi tietoa. Aineisto kerättiin Mustasaaren kunnan omaishoitajien keskuudessa heidän omien kertomustensa pohjalta. Kaikki hoitajat olivat yli seitsemänkymmentävuotiaita.
Kyseessä on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus ja metodina käytettiin teemahaastattelua. Haastateltavina oli neljä omaishoitajaa. Kysymykset jaettiin teema-alueisiin, joiden avulla pyrittiin pääsemään tutkimuksen tavoitteisiin. Aluksi selvitettiin taustatietoja, sitten kartoitettiin omaishoitajan arkea ja jaksamista sekä vapaiden ja kuntoutuksen käyttöä. Kaikki haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin.
Haastateltavien vähyyden vuoksi tutkimuksen tuloksista ei voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Tutkimus osoitti, että omaishoitajuus syntyy useimmiten kuin itsestään joko perheenjäsenen sairastumisen tai perheeseen syntyneen vammaisen lapsen myötä. Kaikki olisivat tehneet uudelleen saman päätöksen omaishoitajaksi ryhtymisestä. Lain mukaiset vapaapäivät näyttävät tutkimuksen mukaan jäävän käyttämättä, vain muutaman tunnin pituisia vapaita käytettiin. Kuntoutusmahdollisuuksia ei myöskään käytetä hyväksi. Vaikuttaa siltä, että tieto saatavilla olevista palveluista ja tuista ei ole mennyt perille saakka. Omaishoitajien elämä on useimmilla haastatelluilla kaventunut melkein neljän seinän sisäiseksi elämäksi.
Yleisessä keskustelussa esiin tulleiden tietojen mukaan kunnat olisivat vähentämässä omaishoidon tuen saajien määrää. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että ainakin tutkimuksessa mainitut kunnat ovat päinvastoin lisäämässä omaishoitajia.
Kyseessä on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus ja metodina käytettiin teemahaastattelua. Haastateltavina oli neljä omaishoitajaa. Kysymykset jaettiin teema-alueisiin, joiden avulla pyrittiin pääsemään tutkimuksen tavoitteisiin. Aluksi selvitettiin taustatietoja, sitten kartoitettiin omaishoitajan arkea ja jaksamista sekä vapaiden ja kuntoutuksen käyttöä. Kaikki haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin.
Haastateltavien vähyyden vuoksi tutkimuksen tuloksista ei voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Tutkimus osoitti, että omaishoitajuus syntyy useimmiten kuin itsestään joko perheenjäsenen sairastumisen tai perheeseen syntyneen vammaisen lapsen myötä. Kaikki olisivat tehneet uudelleen saman päätöksen omaishoitajaksi ryhtymisestä. Lain mukaiset vapaapäivät näyttävät tutkimuksen mukaan jäävän käyttämättä, vain muutaman tunnin pituisia vapaita käytettiin. Kuntoutusmahdollisuuksia ei myöskään käytetä hyväksi. Vaikuttaa siltä, että tieto saatavilla olevista palveluista ja tuista ei ole mennyt perille saakka. Omaishoitajien elämä on useimmilla haastatelluilla kaventunut melkein neljän seinän sisäiseksi elämäksi.
Yleisessä keskustelussa esiin tulleiden tietojen mukaan kunnat olisivat vähentämässä omaishoidon tuen saajien määrää. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että ainakin tutkimuksessa mainitut kunnat ovat päinvastoin lisäämässä omaishoitajia.