Kurdiäiti Suomessa : Kurdiäitien kokemuksia vanhemmuudesta, lasten kasvatuksesta, vuorovaikutuksesta lasten päivähoidon kanssa ja kotoutumisesta
Herskoi, Sari; Ihamäki, Nina (2009)
Herskoi, Sari
Ihamäki, Nina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911195656
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911195656
Tiivistelmä
Opinnäytetyössämme tuomme esiin kurdiäitien kokemuksia lasten päivähoidosta ja kotoutumisesta. Tutkimuksemme keskeiset kysymykset ovat: millaisia kokemuksia kurdiäideillä on vuorovaikutuksesta lasten päivähoidon kanssa, millaisia kokemuksia kurdiäideillä on lasten kasvatuksesta Suomessa ja millaisia kokemuksia kurdiäideillä on kotoutumisesta. Tarkoituksemme on tuoda kurdinaisten oma ääni kuuluviin ja lisätä tietoa kurdeista. Tutkimus tuottaa tietoa lasten päivähoitoon sekä maahanmuuttajien parissa työskenteleville. Tutkimuksessa haastattelimme pakolaisina Suomeen tulleita kurdinaisia. Tutkimuksemme aihe nousi omista kokemuksistamme työskennellessämme monikulttuuristen perheiden kanssa.
Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen tutkielma. Teoreettinen viitekehyksemme koostuu vanhemmuudesta ja äitiydestä, lasten kasvatuksesta, kasvatuskumppanuudesta, vanhempien ja päivähoidon henkilökunnan välisestä vuorovaikutuksesta, kurdeista ja kurdinaisten asemasta, kotoutumisesta ja syrjinnästä. Tutkimusmenetelmänä käytimme teemahaastattelua. Haastattelut toteutimme yksilöhaastatteluin.
Tutkimukseemme osallistuneet kurdiäidit ovat asuneet Suomessa jo useita vuosia. Suomea pidetään hyvänä maaperänä äitiydelle. Naiset elävät Suomessa normaalia elämää, johon kuuluu työssäkäynti, opiskelu tai hoitovapaa. Naiset ovat rakentaneet elämänsä Suomeen, vaikka ikävöivätkin kotimaataan ja siellä asuvia sukulaisia. Naisten puheista kuuluu, että he kokevat itsensä suomalaisiksi kurdeiksi. Kuitenkin he kertoivat syrjinnän ja toiseuden kokemuksista, jotka leimaavat heitä ulkopuolisiksi ja vieraiksi. Naiset kertovat olevansa tyytyväisiä, että asuvat Suomessa, koska täällä he kokevat itsensä vapaammiksi naisina. Kurdikulttuurin arvot ovat heille tärkeitä ja he haluavat kasvattaa lapsensa niiden mukaisesti. Samalla he kertovat kokevansa suomalaisessa kulttuurissa monia hyviä piirteitä. Täällä tytöt ja pojat saavat tasa-arvoisen mahdollisuuden koulutukseen, ja lasten koulumenestys onkin kurdiäideille tärkeää. Äidit ovat tyytyväisiä suomalaiseen lasten päivähoitoon. Vuorovaikutuksessa päivähoidon henkilökunnan kanssa he kokivat ongelmia, jotka liittyvä lähinnä yhteisen kielen puuttumiseen.
Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen tutkielma. Teoreettinen viitekehyksemme koostuu vanhemmuudesta ja äitiydestä, lasten kasvatuksesta, kasvatuskumppanuudesta, vanhempien ja päivähoidon henkilökunnan välisestä vuorovaikutuksesta, kurdeista ja kurdinaisten asemasta, kotoutumisesta ja syrjinnästä. Tutkimusmenetelmänä käytimme teemahaastattelua. Haastattelut toteutimme yksilöhaastatteluin.
Tutkimukseemme osallistuneet kurdiäidit ovat asuneet Suomessa jo useita vuosia. Suomea pidetään hyvänä maaperänä äitiydelle. Naiset elävät Suomessa normaalia elämää, johon kuuluu työssäkäynti, opiskelu tai hoitovapaa. Naiset ovat rakentaneet elämänsä Suomeen, vaikka ikävöivätkin kotimaataan ja siellä asuvia sukulaisia. Naisten puheista kuuluu, että he kokevat itsensä suomalaisiksi kurdeiksi. Kuitenkin he kertoivat syrjinnän ja toiseuden kokemuksista, jotka leimaavat heitä ulkopuolisiksi ja vieraiksi. Naiset kertovat olevansa tyytyväisiä, että asuvat Suomessa, koska täällä he kokevat itsensä vapaammiksi naisina. Kurdikulttuurin arvot ovat heille tärkeitä ja he haluavat kasvattaa lapsensa niiden mukaisesti. Samalla he kertovat kokevansa suomalaisessa kulttuurissa monia hyviä piirteitä. Täällä tytöt ja pojat saavat tasa-arvoisen mahdollisuuden koulutukseen, ja lasten koulumenestys onkin kurdiäideille tärkeää. Äidit ovat tyytyväisiä suomalaiseen lasten päivähoitoon. Vuorovaikutuksessa päivähoidon henkilökunnan kanssa he kokivat ongelmia, jotka liittyvä lähinnä yhteisen kielen puuttumiseen.