"Mitenhän se Jussi pärjää". Läheisten ajatuksia kehitysvammaisen itsenäistymisestä.
Koskela, Riikka; Lotila-Sivonen, Anu (2009)
Koskela, Riikka
Lotila-Sivonen, Anu
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911175554
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911175554
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Koskela, Riikka & Lotila-Sivonen, Anu. "Mitenhän se Jussi pärjää". Läheisten ajatuksia kehitysvammaisen itsenäistymisestä. Pieksämäki, syksy 2009, 44s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä, Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virka-kelpoisuus.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää perheenjäsenten ajatuksia kehitysvammaisen itsenäistymisestä ja perheiden tuen tarvettaan tässä siirtymävaiheessa sekä kartoittaa toiveita tulevaa asumismuotoa ja sen henkilökuntaa kohtaan. Tavoitteena oli myös selvittää seu¬rakunnan diakoniatyön mahdollisuuksia tukea perheenjäseniä.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin kyselylomak-keilla Hollolassa kirjoilla olevilta kehitysvammaisten omaisilta Oiva peruspalvelukes-kuksen kautta. Yhteistyötahona oli myös Hollolan seurakunnan kehitysvammatyöstä vastaava diakoniatyöntekijä.
Tutkimuksen tuloksista selvisi, että kehitysvammaisen itsenäistyminen koettiin elä-mänlaatua parantavana ja normaalina asiana silloin, kun siihen oltiin valmistauduttu ja kasvettu. Huoli ja epävarmuus kehitysvammaisen pärjäämisestä sekä syyllisyys olivat tavallisia tunteita silloin, kun muutto tuli yllättäen läheisten voimavarojen loppuessa. Toiveet tulevaa asumismuotoa kohtaan olivat kodinomaisuus, läheinen sijainti, virike-toiminta sekä luonteva ja aktiivinen yhteistyö työntekijöiden kanssa. Pääsääntöisesti läheiset kokivat saaneensa riittävästi tukea. Seurakunnan kehitysvammatyö oli vastaa¬jille vierasta mutta siitä oltiin kiinnostuneita ja seurakunnan toivottiin järjestävän erityi¬sesti retkiä ja yhteisiä tapahtumia muiden kehitysvammaperheiden kanssa.
Johtopäätöksinä voitiin todeta, että muuttoon valmistautuminen ja läheisten myönteinen asenne itsenäistymistä kohtaan helpottavat kehitysvammaisen itsenäistymistä ja sen herättämiä tunteita. Tietoisuus seurakunnan toiminnasta oli vähäistä, joten seurakunnan tulisi olla aktiivisemmin näkyvillä ihmisten parissa. Asenteet sitä kohtaan olivat myön-teisiä.
Asiasanat: kehitysvammaisuus, itsenäistyminen, diakoniatyö, kvalitatiivinen tutkimus.
Koskela, Riikka & Lotila-Sivonen, Anu. "Mitenhän se Jussi pärjää". Läheisten ajatuksia kehitysvammaisen itsenäistymisestä. Pieksämäki, syksy 2009, 44s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä, Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virka-kelpoisuus.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää perheenjäsenten ajatuksia kehitysvammaisen itsenäistymisestä ja perheiden tuen tarvettaan tässä siirtymävaiheessa sekä kartoittaa toiveita tulevaa asumismuotoa ja sen henkilökuntaa kohtaan. Tavoitteena oli myös selvittää seu¬rakunnan diakoniatyön mahdollisuuksia tukea perheenjäseniä.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin kyselylomak-keilla Hollolassa kirjoilla olevilta kehitysvammaisten omaisilta Oiva peruspalvelukes-kuksen kautta. Yhteistyötahona oli myös Hollolan seurakunnan kehitysvammatyöstä vastaava diakoniatyöntekijä.
Tutkimuksen tuloksista selvisi, että kehitysvammaisen itsenäistyminen koettiin elä-mänlaatua parantavana ja normaalina asiana silloin, kun siihen oltiin valmistauduttu ja kasvettu. Huoli ja epävarmuus kehitysvammaisen pärjäämisestä sekä syyllisyys olivat tavallisia tunteita silloin, kun muutto tuli yllättäen läheisten voimavarojen loppuessa. Toiveet tulevaa asumismuotoa kohtaan olivat kodinomaisuus, läheinen sijainti, virike-toiminta sekä luonteva ja aktiivinen yhteistyö työntekijöiden kanssa. Pääsääntöisesti läheiset kokivat saaneensa riittävästi tukea. Seurakunnan kehitysvammatyö oli vastaa¬jille vierasta mutta siitä oltiin kiinnostuneita ja seurakunnan toivottiin järjestävän erityi¬sesti retkiä ja yhteisiä tapahtumia muiden kehitysvammaperheiden kanssa.
Johtopäätöksinä voitiin todeta, että muuttoon valmistautuminen ja läheisten myönteinen asenne itsenäistymistä kohtaan helpottavat kehitysvammaisen itsenäistymistä ja sen herättämiä tunteita. Tietoisuus seurakunnan toiminnasta oli vähäistä, joten seurakunnan tulisi olla aktiivisemmin näkyvillä ihmisten parissa. Asenteet sitä kohtaan olivat myön-teisiä.
Asiasanat: kehitysvammaisuus, itsenäistyminen, diakoniatyö, kvalitatiivinen tutkimus.