Hiljaisten ääni ei kanna kauas : Viriketoimintaa Paattisten huoltokotiin
Lehto, Heidi; Selonen, Hemmo (2009)
Lehto, Heidi
Selonen, Hemmo
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911155444
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911155444
Tiivistelmä
Lehto, Heidi ja Selonen, Hemmo.
Hiljaisten ääni ei kanna kauas. Viriketoimintaa Paattisten huoltokotiin
Järvenpää, syksy 2009, 63 sivua, 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Järvenpää. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Opinnäytetyömme tehtiin Turun kaupungin sosiaali- ja terveystoimen asumis- ja päihdepalveluiden Paattisten huoltokodin toimeksiannosta. Paattisten huoltokoti on turkulaisille, eläkeikäisille päihdeongelmaisille tarkoitettu päihdehuollon asumisyksikkö. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää millaisena Paattisten huoltokodin asukkaat kokevat talon tarjoaman viriketoiminnan ja mitä he siltä toivovat. Aineisto kerättiin haastattelemalla 20 asukasta. Tämän lisäksi selvitimme huoltokodin resursseja viriketoiminnan järjestämiseksi sekä kartoitimme mahdollisia ulkopuolisia yhteistyötahoja viriketoiminnan järjestämiseen. Tutkimus tapahtui haastatteluin, havainnoinnein sekä puhelin- ja sähköpostitiedusteluin.
Asukkaiden haastattelujen perusteella voidaan todeta, että pääasiallisesti asukkaat olivat tyytyväisiä huoltokotiin. Huoltokodin syrjäinen sijainti sekä huoneiden pienet koot olivat asukkaiden suurimpia huolenaiheita. Osa koki myös yksinäisyyttä ja iltojen ja viikonloppujen sisällyksettömyyttä. Huoltokodin järjestämään viriketoimintaan oltiin tyytyväisiä, mutta vähäiset resurssit ja huonot tilat rajoittivat sen toteuttamista. Ohjaajilta toivottiin enemmän aikaa asukkaille, mikä on nykyisillä resursseilla mahdotonta.
Huoltokodin viriketoiminnan järjestämisen yhteistyökumppaneiksi saimme koottua useita eri toimijoita, jotka pääosin olivat kolmannen sektorin yhdistyksiä ja järjestöjä. Kaikki mukaan lähteneet toimivat vapaaehtoispohjalta ilman korvausta.
Kehittämiskohteiksi nousivat talon sisäisen viriketoiminnan uudelleenkartoitus ja järjestely. Askartelu ei tavoita asukkaita ja siksi siihen tulisi lisätä henkilöresursseja. Toiminnanohjaajan avuksi tulisi saada harjoittelija tai opiskelija tai työllistetty. Henkilökunnalle tulisi järjestää työkykypäivä, jossa käsiteltäisiin seuraavia asioita: Asukkaiden muistuttaminen tapahtumista ja niihin aktivointi osaksi jokapäiväistä toimintaa, tapahtumista tiedottaminen selkeämmäksi ja näkyvämmäksi, asukkaan kiireetön kohtaaminen, henkilökunnan työnkuvan selkeytys ulkopuolisten toimijoiden läsnä ollessa sekä työmotivaatio ja työssä jaksaminen. Jatkotutkimusaiheita voisivat olla passivoituneiden asukkaiden osallistaminen, henkilökunnan vaikutusmahdollisuudet työpaikalla havaitsemiinsa epäkohtiin ja Turun sosiaali- ja terveystoimen yhdistymisen hyödyt ja haitat käytännön työssä.
Avainsanat: Päihdehuolto, huoltokoti, vanhukset ja päihteet, viriketoiminta, kuntouttava työote, toimintakyvyn tukeminen.
Hiljaisten ääni ei kanna kauas. Viriketoimintaa Paattisten huoltokotiin
Järvenpää, syksy 2009, 63 sivua, 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Järvenpää. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Opinnäytetyömme tehtiin Turun kaupungin sosiaali- ja terveystoimen asumis- ja päihdepalveluiden Paattisten huoltokodin toimeksiannosta. Paattisten huoltokoti on turkulaisille, eläkeikäisille päihdeongelmaisille tarkoitettu päihdehuollon asumisyksikkö. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää millaisena Paattisten huoltokodin asukkaat kokevat talon tarjoaman viriketoiminnan ja mitä he siltä toivovat. Aineisto kerättiin haastattelemalla 20 asukasta. Tämän lisäksi selvitimme huoltokodin resursseja viriketoiminnan järjestämiseksi sekä kartoitimme mahdollisia ulkopuolisia yhteistyötahoja viriketoiminnan järjestämiseen. Tutkimus tapahtui haastatteluin, havainnoinnein sekä puhelin- ja sähköpostitiedusteluin.
Asukkaiden haastattelujen perusteella voidaan todeta, että pääasiallisesti asukkaat olivat tyytyväisiä huoltokotiin. Huoltokodin syrjäinen sijainti sekä huoneiden pienet koot olivat asukkaiden suurimpia huolenaiheita. Osa koki myös yksinäisyyttä ja iltojen ja viikonloppujen sisällyksettömyyttä. Huoltokodin järjestämään viriketoimintaan oltiin tyytyväisiä, mutta vähäiset resurssit ja huonot tilat rajoittivat sen toteuttamista. Ohjaajilta toivottiin enemmän aikaa asukkaille, mikä on nykyisillä resursseilla mahdotonta.
Huoltokodin viriketoiminnan järjestämisen yhteistyökumppaneiksi saimme koottua useita eri toimijoita, jotka pääosin olivat kolmannen sektorin yhdistyksiä ja järjestöjä. Kaikki mukaan lähteneet toimivat vapaaehtoispohjalta ilman korvausta.
Kehittämiskohteiksi nousivat talon sisäisen viriketoiminnan uudelleenkartoitus ja järjestely. Askartelu ei tavoita asukkaita ja siksi siihen tulisi lisätä henkilöresursseja. Toiminnanohjaajan avuksi tulisi saada harjoittelija tai opiskelija tai työllistetty. Henkilökunnalle tulisi järjestää työkykypäivä, jossa käsiteltäisiin seuraavia asioita: Asukkaiden muistuttaminen tapahtumista ja niihin aktivointi osaksi jokapäiväistä toimintaa, tapahtumista tiedottaminen selkeämmäksi ja näkyvämmäksi, asukkaan kiireetön kohtaaminen, henkilökunnan työnkuvan selkeytys ulkopuolisten toimijoiden läsnä ollessa sekä työmotivaatio ja työssä jaksaminen. Jatkotutkimusaiheita voisivat olla passivoituneiden asukkaiden osallistaminen, henkilökunnan vaikutusmahdollisuudet työpaikalla havaitsemiinsa epäkohtiin ja Turun sosiaali- ja terveystoimen yhdistymisen hyödyt ja haitat käytännön työssä.
Avainsanat: Päihdehuolto, huoltokoti, vanhukset ja päihteet, viriketoiminta, kuntouttava työote, toimintakyvyn tukeminen.