Naiseus gynekologisen potilaan postoperatiivisessa ohjauksessa : — potilaiden ja hoitajien kokemuksia
Koponen, Janna; Koponen, Sara; Rekola, Marjaana (2009)
Koponen, Janna
Koponen, Sara
Rekola, Marjaana
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911025257
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911025257
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on osa Laurea-ammattikorkeakoulun ja HUS:n HYKS -naistentautien ja synnytysten toimialan hoitotyön laadunkehittämishanketta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada tietoa gynekologisen potilaan postoperatiivisesta ohjauksesta. Opinnäytetyössä käsite naiseudesta on jaettu kolmeen teemaan: (1) minäkuva ja psyykkinen kokemus, (2) parisuhde sekä (3) seksuaalisuus. Opinnäytetyössä selvitettiin, minkälaista postoperatiivista ohjausta gynekologiset potilaat olivat saaneet ja olivatko he kokeneet sen riittävänä. Lisäksi tutkittiin, miten hoitajat ohjaavat potilaita ja kokevatko he antamansa ohjauksen riittävänä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselytutkimusta potilaille ja teemahaastattelua hoitajille. Kyselytutkimus ja teemahaastattelu toteutettiin HYKS:n naistentautien osastoilla kesäkuussa 2009. Saatu aineisto analysoitiin laadullista ja määrällistä menetelmää käyttäen.
Kyselytutkimus tehtiin gynekologisille, postoperatiivisessa vaiheessa oleville potilaille. Kyselylomakkeita jaettiin potilaille yhteensä 60 kappaletta, joista 40 palautui. Kyselylomakkeiden kokonaisvastausprosentti oli 67 %. Kyselytutkimuksen tulokset analysoitiin tilastollisesti ’SPSS 17.0 for Windows’ -tilasto-ohjelman avulla kuvailevan tilastotieteen menetelmin. Kyselyn tulosten mukaan vastaajat pitivät minäkuvaa tärkeimpänä käsitteenä kuvaamaan naiseutta. Psyykkistä kokemusta, ruumiillisuutta, äitiyttä, seksuaalisuutta ja parisuhdetta pidettiin myös tärkeänä. Tutkimustuloksissa tuli esiin, että vastaajien mielestä hoitajien antama postoperatiivinen ohjaus on riittävää. Lähes kaikki vastaajat kokivat näin riippumatta siitä, oliko heillä aikaisempia kokemuksia gynekologisista toimenpiteistä. Vastaajat pitivät tärkeänä seksuaalisuuteen ja seksiin liittyvää ohjausta ja halusivat ohjausta mieluiten hoitajalta. Sen sijaan parisuhteeseen liittyvää ohjausta vastaajat pitivät vähemmän tärkeänä.
Teemahaastatteluihin osallistui yhteensä kahdeksan sairaanhoitajaa. Haastatteluaineisto litteroitiin ja analysoitiin laadullista ja määrällistä menetelmää käyttäen. Teemahaastatteluiden analyysissä selvisi, että hoitajat ohjaavat potilaita monipuolisesti, ja että postoperatiivinen ohjaus on heidän mielestään lähes riittävää. Parisuhteeseen liittyvää ohjausta hoitajat eivät pitäneet yhtä tärkeänä, kuin muiden naiseuden osa-alueiden ohjausta. Teemahaastattelun tulosten mukaan suurin osa hoitajista piti seksuaalisuuteen liittyvää ohjausta kuitenkin tärkeänä osana gynekologisen potilaan hoitoa.
Opinnäytetyön tuloksia ja johtopäätöksiä voidaan käyttää gynekologisen potilaan postoperatiivisen ohjauksen kehittämiseen. Ohjauksessa ei ilmennyt suuria puutteita, vaan siihen oltiin yleensä tyytyväisiä. Parisuhteeseen liittyvän ohjauksen tarvetta voitaisiin selvittää uudestaan esimerkiksi kontrollikäynnin yhteydessä, sillä välittömästi toimenpiteen jälkeen tarvetta ei ehkä tiedosteta. Toisaalta potilaskyselyssä ilmeni, että puolet vastaajista ei ollut saanut parisuhteeseen liittyvää ohjausta. Tämä voi myös vaikuttaa siihen, etteivät he kokeneet ohjausta tarpeelliseksi.
Teemahaastatteluiden ja potilaskyselyn perusteella voidaan sanoa, että resurssien lisääminen hoitajien antamaan seksuaalisuuteen ja seksiin liittyvään ohjaukseen olisi tärkeää. Potilaat haluavat ohjausta mieluiten hoitajalta. Hoitajat kuitenkin kokevat syvällisemmän seksuaaliohjauksen olevan toimenkuvansa ulkopuolella. Toimenkuvan laajentaminen käytettävissä olevalla ajalla ja resursseilla nähdään haastavaksi.
Kyselytutkimus tehtiin gynekologisille, postoperatiivisessa vaiheessa oleville potilaille. Kyselylomakkeita jaettiin potilaille yhteensä 60 kappaletta, joista 40 palautui. Kyselylomakkeiden kokonaisvastausprosentti oli 67 %. Kyselytutkimuksen tulokset analysoitiin tilastollisesti ’SPSS 17.0 for Windows’ -tilasto-ohjelman avulla kuvailevan tilastotieteen menetelmin. Kyselyn tulosten mukaan vastaajat pitivät minäkuvaa tärkeimpänä käsitteenä kuvaamaan naiseutta. Psyykkistä kokemusta, ruumiillisuutta, äitiyttä, seksuaalisuutta ja parisuhdetta pidettiin myös tärkeänä. Tutkimustuloksissa tuli esiin, että vastaajien mielestä hoitajien antama postoperatiivinen ohjaus on riittävää. Lähes kaikki vastaajat kokivat näin riippumatta siitä, oliko heillä aikaisempia kokemuksia gynekologisista toimenpiteistä. Vastaajat pitivät tärkeänä seksuaalisuuteen ja seksiin liittyvää ohjausta ja halusivat ohjausta mieluiten hoitajalta. Sen sijaan parisuhteeseen liittyvää ohjausta vastaajat pitivät vähemmän tärkeänä.
Teemahaastatteluihin osallistui yhteensä kahdeksan sairaanhoitajaa. Haastatteluaineisto litteroitiin ja analysoitiin laadullista ja määrällistä menetelmää käyttäen. Teemahaastatteluiden analyysissä selvisi, että hoitajat ohjaavat potilaita monipuolisesti, ja että postoperatiivinen ohjaus on heidän mielestään lähes riittävää. Parisuhteeseen liittyvää ohjausta hoitajat eivät pitäneet yhtä tärkeänä, kuin muiden naiseuden osa-alueiden ohjausta. Teemahaastattelun tulosten mukaan suurin osa hoitajista piti seksuaalisuuteen liittyvää ohjausta kuitenkin tärkeänä osana gynekologisen potilaan hoitoa.
Opinnäytetyön tuloksia ja johtopäätöksiä voidaan käyttää gynekologisen potilaan postoperatiivisen ohjauksen kehittämiseen. Ohjauksessa ei ilmennyt suuria puutteita, vaan siihen oltiin yleensä tyytyväisiä. Parisuhteeseen liittyvän ohjauksen tarvetta voitaisiin selvittää uudestaan esimerkiksi kontrollikäynnin yhteydessä, sillä välittömästi toimenpiteen jälkeen tarvetta ei ehkä tiedosteta. Toisaalta potilaskyselyssä ilmeni, että puolet vastaajista ei ollut saanut parisuhteeseen liittyvää ohjausta. Tämä voi myös vaikuttaa siihen, etteivät he kokeneet ohjausta tarpeelliseksi.
Teemahaastatteluiden ja potilaskyselyn perusteella voidaan sanoa, että resurssien lisääminen hoitajien antamaan seksuaalisuuteen ja seksiin liittyvään ohjaukseen olisi tärkeää. Potilaat haluavat ohjausta mieluiten hoitajalta. Hoitajat kuitenkin kokevat syvällisemmän seksuaaliohjauksen olevan toimenkuvansa ulkopuolella. Toimenkuvan laajentaminen käytettävissä olevalla ajalla ja resursseilla nähdään haastavaksi.