Hoitohenkilökunnan lääkehoito-osaaminen vanhainkodissa täydennyskoulutuksen jälkeen
Vesala, Titta; Hentula, Nina (2009)
Vesala, Titta
Hentula, Nina
Turun ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200910295210
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200910295210
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää erään varsinaissuomalaisen vanhainkodin hoitohenkilökunnan lääkehoito-osaamista ja lääkehoidon täydennyskoulutuksen vaikutusta siihen. Opinnäytetyö on osa Turun ammattikorkeakoulun lääkehoito-osaamisen kehittämishanketta vanhainkodin kanssa. Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä välillisesti potilasturvallisuutta tuottamalla tietoa hoitohenkilökunnan lääkehoito-osaamisesta ja auttaa siten tunnistamaan kehittämisen tarpeita.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 14 hoitohenkilökunnan jäsentä, kuitenkin heistä ainoastaan kymmenen oli osallistunut sekä ennen täydennyskoulutusta toteutettuun lääkehoito-osaamisen alkumittaukseen että täydennyskoulutuksen jälkeen toteutettuun loppumittaukseen. Näin ollen täydennyskoulutuksen vaikutusta lääkehoito-osaamiseen voitiin arvioida ainoastaan näiden kymmenen vastaajan kohdalla.
Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen eli määrällinen. Aineisto kerättiin sähköisesti strukturoidulla kyselylomakkeella. Kyselylomake pohjautui Veräjänkorvan (2003b) kehittämään lääkehoito-osaamista arvioivaan mittariin. Mittarilla arvioitiin lääkehoito-osaamista 70 dikotomisen väittämän avulla. Lääkelaskennan osaamista arvioitiin 13 lääkelaskulla, joissa kaikissa oli viisi vastausvaihtoehtoa. Lisäksi mittarissa oli 13 taustatietoihin liittyvää kysymystä. Aineisto analysoitiin tilastollisesti SPSS for Windows 17.0-ohjelman avulla.
Tulosten perusteella hoitohenkilökunnan lääkehoito-osaaminen oli hyvällä tasolla. Parhaiten osattiin lääkehoidon vaikutusten seuranta ja dokumentointi, huonoiten lääkkeitä ja säädöksiä sekä lääkkeiden vaikutuksia testanneet osiot. Lääkelaskujen osaaminen oli muihin osioihin verrattuna heikointa. Täydennyskoulutuksella ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta hoitohenkilökunnan lääkehoito-osaamiseen, paitsi lääkkeen antaminen injektiona osiossa. Myöskään lääkelaskennan osaamiseen täydennyskoulutuksella ei ollut merkitsevää vaikutusta. Tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa lääkehoidon täydennyskoulutusta suunniteltaessa ja kehittäessä.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 14 hoitohenkilökunnan jäsentä, kuitenkin heistä ainoastaan kymmenen oli osallistunut sekä ennen täydennyskoulutusta toteutettuun lääkehoito-osaamisen alkumittaukseen että täydennyskoulutuksen jälkeen toteutettuun loppumittaukseen. Näin ollen täydennyskoulutuksen vaikutusta lääkehoito-osaamiseen voitiin arvioida ainoastaan näiden kymmenen vastaajan kohdalla.
Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen eli määrällinen. Aineisto kerättiin sähköisesti strukturoidulla kyselylomakkeella. Kyselylomake pohjautui Veräjänkorvan (2003b) kehittämään lääkehoito-osaamista arvioivaan mittariin. Mittarilla arvioitiin lääkehoito-osaamista 70 dikotomisen väittämän avulla. Lääkelaskennan osaamista arvioitiin 13 lääkelaskulla, joissa kaikissa oli viisi vastausvaihtoehtoa. Lisäksi mittarissa oli 13 taustatietoihin liittyvää kysymystä. Aineisto analysoitiin tilastollisesti SPSS for Windows 17.0-ohjelman avulla.
Tulosten perusteella hoitohenkilökunnan lääkehoito-osaaminen oli hyvällä tasolla. Parhaiten osattiin lääkehoidon vaikutusten seuranta ja dokumentointi, huonoiten lääkkeitä ja säädöksiä sekä lääkkeiden vaikutuksia testanneet osiot. Lääkelaskujen osaaminen oli muihin osioihin verrattuna heikointa. Täydennyskoulutuksella ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta hoitohenkilökunnan lääkehoito-osaamiseen, paitsi lääkkeen antaminen injektiona osiossa. Myöskään lääkelaskennan osaamiseen täydennyskoulutuksella ei ollut merkitsevää vaikutusta. Tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa lääkehoidon täydennyskoulutusta suunniteltaessa ja kehittäessä.