KOHTI OMAEHTOISTA LIIKUNTAA : Keinoja nuorten mielenterveyskuntoutujien liikuntamotivaation tukemiseksi
Harju, Heidi; Malmberg, Nina (2009)
Harju, Heidi
Malmberg, Nina
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200910024754
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200910024754
Tiivistelmä
Harju, Heidi & Malmberg, Nina. Kohti omaehtoista liikuntaa. Keinoja nuorten mielenterveyskuntoutujien liikuntamotivaation tukemiseksi. Helsinki, syksy 2009. 66 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyö sai alkunsa nuorten mielenterveyskuntoutujien asumisyksikkö Casa Francan työntekijöiden toiveesta löytää keinoja nuorten mielenterveyskuntoutujien liikuntamotivaation lisäämiseksi. Liikunta-aiheinen opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisesti. Työn tavoitteena oli tarjota positiivisia kokemuksia liikunnasta asiakaslähtöisen ohjauksen kautta ja nuorten mielenterveyskuntoutujien oman sisäisen liikuntamotivaation vahvistaminen. Lisäksi tavoitteena oli antaa Casa Francan työntekijöille uusia näkökulmia ohjaustyöhön.
Ohjasimme liikuntaryhmän syksyllä 2008 Casa Francan nuorille mielenterveyskuntoutujille. Ryhmä kokoontui kymmenen kertaa viikon välein. Osallistujia oli 6–10 kerrasta riippuen. Työmenetelminä käytettiin motivoivaa haastattelua ja muutosvaihemallia. Opinnäytetyössä tarkasteltiin edellä mainittujen työmenetelmien käyttöä liikuntaryhmän ohjauksessa.
Opinnäytetyön tavoitteiden saavuttamista tutkittiin niin laadullisin kuin määrällisin menetelmin. Ennen liikuntaryhmän aloittamista asiakkaiden suhtautumista liikuntaa kohtaan kartoitettiin lomakekyselyllä. Sama kysely uusittiin viimeisellä kerralla, ja sen avulla arvioitiin asenteissa mahdollisesti tapahtuneita muutoksia ja ryhmälle asetettujen tavoitteiden toteutumista. Ryhmäkerroilla käytettiin osallistuvaa havainnointia. Näin havainnoitiin asiakkaiden asenteissa ja motivaatiossa tapahtuvia muutoksia. Havainnot kirjattiin jokaisen ryhmäkerran jälkeen päiväkirjaan. Motivoivan haastattelun toteutumista arvioitiin ryhmäkerroilla R. W. Millerin vuorovaikutuksen koodauskäsikirjaa soveltaen. Viimeisellä kerralla toteutettiin ryhmähaastattelu.
Saadut tulokset viittaavat siihen, että motivoiva haastattelu on toimiva työmenetelmänä mielenterveyskuntoutujien liikuntamotivaation tukemisessa. Nuoret mielenterveyskuntoutujat toivat esille kokeneensa valinnan vapauden tärkeäksi ja mielekkääksi. Asiakaslähtöisten työmenetelmien käyttöä sekä asiakkaan itsemääräämisoikeutta kunnioittavaa työotetta tulisi lisätä kaikenlaisessa kuntouttavassa työssä. Muutosvaihemalli toimii hyvin liikunnan lisäämiseen tähtäävän keskustelun tukena, mutta sen vaikutusten tutkimiseen tarvittaisiin pidemmän aikavälin työskentelyä.
Asiasanat: mielenterveys, mielenterveyskuntoutujat, motivaatio, liikunta, toiminnalliset menetelmät, opinnäytteet
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyö sai alkunsa nuorten mielenterveyskuntoutujien asumisyksikkö Casa Francan työntekijöiden toiveesta löytää keinoja nuorten mielenterveyskuntoutujien liikuntamotivaation lisäämiseksi. Liikunta-aiheinen opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisesti. Työn tavoitteena oli tarjota positiivisia kokemuksia liikunnasta asiakaslähtöisen ohjauksen kautta ja nuorten mielenterveyskuntoutujien oman sisäisen liikuntamotivaation vahvistaminen. Lisäksi tavoitteena oli antaa Casa Francan työntekijöille uusia näkökulmia ohjaustyöhön.
Ohjasimme liikuntaryhmän syksyllä 2008 Casa Francan nuorille mielenterveyskuntoutujille. Ryhmä kokoontui kymmenen kertaa viikon välein. Osallistujia oli 6–10 kerrasta riippuen. Työmenetelminä käytettiin motivoivaa haastattelua ja muutosvaihemallia. Opinnäytetyössä tarkasteltiin edellä mainittujen työmenetelmien käyttöä liikuntaryhmän ohjauksessa.
Opinnäytetyön tavoitteiden saavuttamista tutkittiin niin laadullisin kuin määrällisin menetelmin. Ennen liikuntaryhmän aloittamista asiakkaiden suhtautumista liikuntaa kohtaan kartoitettiin lomakekyselyllä. Sama kysely uusittiin viimeisellä kerralla, ja sen avulla arvioitiin asenteissa mahdollisesti tapahtuneita muutoksia ja ryhmälle asetettujen tavoitteiden toteutumista. Ryhmäkerroilla käytettiin osallistuvaa havainnointia. Näin havainnoitiin asiakkaiden asenteissa ja motivaatiossa tapahtuvia muutoksia. Havainnot kirjattiin jokaisen ryhmäkerran jälkeen päiväkirjaan. Motivoivan haastattelun toteutumista arvioitiin ryhmäkerroilla R. W. Millerin vuorovaikutuksen koodauskäsikirjaa soveltaen. Viimeisellä kerralla toteutettiin ryhmähaastattelu.
Saadut tulokset viittaavat siihen, että motivoiva haastattelu on toimiva työmenetelmänä mielenterveyskuntoutujien liikuntamotivaation tukemisessa. Nuoret mielenterveyskuntoutujat toivat esille kokeneensa valinnan vapauden tärkeäksi ja mielekkääksi. Asiakaslähtöisten työmenetelmien käyttöä sekä asiakkaan itsemääräämisoikeutta kunnioittavaa työotetta tulisi lisätä kaikenlaisessa kuntouttavassa työssä. Muutosvaihemalli toimii hyvin liikunnan lisäämiseen tähtäävän keskustelun tukena, mutta sen vaikutusten tutkimiseen tarvittaisiin pidemmän aikavälin työskentelyä.
Asiasanat: mielenterveys, mielenterveyskuntoutujat, motivaatio, liikunta, toiminnalliset menetelmät, opinnäytteet