Tieliikennemelun torjunta kaavoituksessa ja liikennesuunnittelussa
Hallenberg, Jani (2009)
Hallenberg, Jani
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2009
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200906093832
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200906093832
Tiivistelmä
Insinöörityön aiheena on tieliikennemeluntorjunta kaavoituksessa ja liikennesuunnittelussa. Tarkoituksena on selvittää lukijalle meluntorjunnan tärkeyttä ja miten hyvällä maankäytönsuunnittelulla vältetään tieliikenteen aiheuttamien meluongelma-alueiden syntymistä.
Työssä esitetään tieliikennemelun määritelmä ja kerrotaan kuinka melu vaikuttaa ihmisen terveyteen. Meluntorjunnan ohjearvoista kerrotaan, mitä ne ovat ja kuinka niitä sovelletaan yhdyskuntasuunnittelussa. Lisäksi käydään yksityiskohtaisesti läpi, millaisin eri toimenpitein maankäytönsuunnittelussa tieliikennemelu saadaan pidettyä meluherkillä alueilla sallituissa meluntorjunnan ohjearvoissa.
Esimerkkitapauksena työssä on Kehä 1:n ja Turunväylän parannuksen meluntorjuntatoimenpiteet. Tapauksen turvin esitetään, kuinka laajoja toimenpiteitä joudutaan tekemään liikennemäärän kasvaessa, jotta saavutetaan riittävän alhainen melutaso asuinalueille. Työssä ilmenee myös, kuinka tehdyt toimenpiteet vaikuttavat melulle altistuvien asukkaiden määrään.
Työssä selviää, että jo rakennetuille alueille meluntorjunnan järjestäminen on huomattavasti hankalampaa kuin täysin uudelle alueelle. Esimerkkitapauksessa Turunväylän ja Kehä 1:n meluntorjunta on jo nykypäivän liikenneoloihin täysin riittämätön. Tulevaisuuden liikennemääräennusteen mukaan alueen asukkaita jäi meluntorjuntatoimenpiteistä huolimatta sallittujen meluntorjuntaohjearvojen yläpuolelle. Alueen meluntorjuntatoimenpiteillä kuitenkin poistettiin suuriin keskimääräisiin melutasoihin altistuvat asukkaat. Torjuntatoimenpiteitä olivat mm. erilaiset meluesteet, tunneli sekä useat asemakaavamuutokset.
Työssä esitetään tieliikennemelun määritelmä ja kerrotaan kuinka melu vaikuttaa ihmisen terveyteen. Meluntorjunnan ohjearvoista kerrotaan, mitä ne ovat ja kuinka niitä sovelletaan yhdyskuntasuunnittelussa. Lisäksi käydään yksityiskohtaisesti läpi, millaisin eri toimenpitein maankäytönsuunnittelussa tieliikennemelu saadaan pidettyä meluherkillä alueilla sallituissa meluntorjunnan ohjearvoissa.
Esimerkkitapauksena työssä on Kehä 1:n ja Turunväylän parannuksen meluntorjuntatoimenpiteet. Tapauksen turvin esitetään, kuinka laajoja toimenpiteitä joudutaan tekemään liikennemäärän kasvaessa, jotta saavutetaan riittävän alhainen melutaso asuinalueille. Työssä ilmenee myös, kuinka tehdyt toimenpiteet vaikuttavat melulle altistuvien asukkaiden määrään.
Työssä selviää, että jo rakennetuille alueille meluntorjunnan järjestäminen on huomattavasti hankalampaa kuin täysin uudelle alueelle. Esimerkkitapauksessa Turunväylän ja Kehä 1:n meluntorjunta on jo nykypäivän liikenneoloihin täysin riittämätön. Tulevaisuuden liikennemääräennusteen mukaan alueen asukkaita jäi meluntorjuntatoimenpiteistä huolimatta sallittujen meluntorjuntaohjearvojen yläpuolelle. Alueen meluntorjuntatoimenpiteillä kuitenkin poistettiin suuriin keskimääräisiin melutasoihin altistuvat asukkaat. Torjuntatoimenpiteitä olivat mm. erilaiset meluesteet, tunneli sekä useat asemakaavamuutokset.