Terveydenhoitajien kokemuksia syömishäiriöiden ennaltaehkäisystä ja tunnistamisesta kouluterveydenhuollossa
Turunen, Henna (2009)
Turunen, Henna
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200906043687
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200906043687
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on kehittää syömishäiriöiden ennaltaehkäisyä ja tunnistamista kouluterveydenhuollossa. Tavoitteena on selvittää kuinka terveydenhoitajat kokevat syömishäiriöiden ennaltaehkäisyn ja tunnistamisen työssään. Aineisto kerättiin ryhmähaastattelulla jossa käytettään teemoja. Haastatteluun osallistui kolme kouluterveydenhoitajaa Keski- Suomen alueelta. Haastatteluun osallistuvilla terveydenhoitajilla on työhistoriaa takana 10- 25 vuotta. Opinnäytetyön aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tärkeimmäksi tunnistamisen keinoksi nousi nuoren kokonaisvaltainen havainnointi. Syömishäiriöiden tunnistami-nen työssä koettiin vaikeaksi ja haasteelliseksi. Yhteistyö muiden tahojen kuten nuoren, vanhemman, opettajien, ystävien sekä valmentajien kanssa koettiin tärkeäksi. Tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat keskussairaalan ravitsemusterapeutti sekä yhteyshenkilö nuorisopsykiatrialla. Syömishäiriöiden ennaltaehkäisyn onnistumista ei tiedetä. Haastattelussa tuli esiin myös että terveydenhoitajan työtä ei voi mitata. Ennaltaehkäisy koettiin osaksi perustyötä. Tilannetajun tärkeys nousi myös haastattelussa esiin.
Jatkotutkimusaiheena voidaan selvittää miten terveydenhoitajat kokevat syömishäiriöiden ennaltaehkäisyn ja tunnistamisen valtakunnallisella tasolla. Jatkotutkimusaiheena voisi tutkia miten lyhyen työhistorian omaavat terveydenhoitajat kokevat syömishäiriöiden ennaltaehkäisyn ja tunnistamisen työssään. Tarvitsisiko juuri valmistunut terveydenhoitaja jonkin konkreettisen apuvälineen etenkin syömishäiriöiden ennaltaehkäisyyn.
Tärkeimmäksi tunnistamisen keinoksi nousi nuoren kokonaisvaltainen havainnointi. Syömishäiriöiden tunnistami-nen työssä koettiin vaikeaksi ja haasteelliseksi. Yhteistyö muiden tahojen kuten nuoren, vanhemman, opettajien, ystävien sekä valmentajien kanssa koettiin tärkeäksi. Tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat keskussairaalan ravitsemusterapeutti sekä yhteyshenkilö nuorisopsykiatrialla. Syömishäiriöiden ennaltaehkäisyn onnistumista ei tiedetä. Haastattelussa tuli esiin myös että terveydenhoitajan työtä ei voi mitata. Ennaltaehkäisy koettiin osaksi perustyötä. Tilannetajun tärkeys nousi myös haastattelussa esiin.
Jatkotutkimusaiheena voidaan selvittää miten terveydenhoitajat kokevat syömishäiriöiden ennaltaehkäisyn ja tunnistamisen valtakunnallisella tasolla. Jatkotutkimusaiheena voisi tutkia miten lyhyen työhistorian omaavat terveydenhoitajat kokevat syömishäiriöiden ennaltaehkäisyn ja tunnistamisen työssään. Tarvitsisiko juuri valmistunut terveydenhoitaja jonkin konkreettisen apuvälineen etenkin syömishäiriöiden ennaltaehkäisyyn.