Ympäristönsuojelulainsäädännön vaatimukset tienrakentamisessa
Poutanen, Susanna (2009)
Poutanen, Susanna
Lahden ammattikorkeakoulu
2009
ympäristönsuojelulakiAll rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905192928
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905192928
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tuoda selkeyttä ympäristölainsäädännön asettamien vaatimusten ymmärtämiseen yleisesti tienrakentamisessa. Työn toivotaan helpottavan ympäristölupaprosessin kulkua ja antavan joitain käytännön vinkkejä sekä ohjausta prosessin yksinkertaistamiseksi. Tavoitteena on myös tuoda esille niitä epäkohtia ja ongelmia, joita tiehankkeissa lupa-asioiden suhteen on kohdattu. Työn toimeksiantajana on Tiehallinto, jonka vastuulla ovat Suomessa tiehankkeet ja maantieverkon huoltotoimet.
Suomen ympäristölainsäädäntö noudattaa EU:n lainsäädännön vaatimuksia. Uusi ympäristönsuojelulaki astui voimaan vuonna 2000. Tämän lain tarkoituksena on suojata ympäristöä haitallisia vaikutuksia vastaan kokonaisuudessaan. Tienrakentamisen näkökulmasta muita tärkeitä lakeja ovat vesilaki, joka antaa määräyksiä vesialueille rakentamisesta, jätelaki, joka kattaa kaiken jätteeseen liittyvän toiminnan, maankäyttö- ja rakennuslaki, joka säätelee kaikkea maankäyttöä ja lisäksi luonnonsuojelulaki, joka suojelee arvokkaita luonnonympäristöjä.
Tässä tutkimuksessa lainsäädäntöön on tutustuttu kirjallisuuden ja tienrakentamiseen kiinteästi liittyvien lupatapausten tarkastelun kautta. Alueellisessa ympäristökeskuksessa annetut viisi lupapäätöstä perustuivat ympäristönsuojelulakiin ja ympäristölupavirastoissa annetut neljä päätöstä perustuivat vesilakiin. Tapausten selkeyttämiseksi tutkimuksen aikana suoritettiin haastattelu lupaprosessiin osallistuneille henkilöille. Haastatteluja tehtiin sekä toiminnanharjoittajille että viranomaisille.
Ympäristölainsäädännön uudistuksesta huolimatta monet lait sisältävät yhä itsenäisen lupamenettelyn. Lupapäätöksen saamiseen voi kulua vuosia, koska jokainen erillinen laki antaa kansalaisille mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa päätöksen syntymiseen. Laajojen tiehankkeiden toteutus edellyttää suunnittelijalta ja rakentajalta kattavaa tietämystä ympäristölainsäädännöstä. Ympäristölainsäädännön ohjeistusta tulisi jatkossa kehittää siten, että se palvelisi entistä paremmin kaikkia osapuolia.
Suomen ympäristölainsäädäntö noudattaa EU:n lainsäädännön vaatimuksia. Uusi ympäristönsuojelulaki astui voimaan vuonna 2000. Tämän lain tarkoituksena on suojata ympäristöä haitallisia vaikutuksia vastaan kokonaisuudessaan. Tienrakentamisen näkökulmasta muita tärkeitä lakeja ovat vesilaki, joka antaa määräyksiä vesialueille rakentamisesta, jätelaki, joka kattaa kaiken jätteeseen liittyvän toiminnan, maankäyttö- ja rakennuslaki, joka säätelee kaikkea maankäyttöä ja lisäksi luonnonsuojelulaki, joka suojelee arvokkaita luonnonympäristöjä.
Tässä tutkimuksessa lainsäädäntöön on tutustuttu kirjallisuuden ja tienrakentamiseen kiinteästi liittyvien lupatapausten tarkastelun kautta. Alueellisessa ympäristökeskuksessa annetut viisi lupapäätöstä perustuivat ympäristönsuojelulakiin ja ympäristölupavirastoissa annetut neljä päätöstä perustuivat vesilakiin. Tapausten selkeyttämiseksi tutkimuksen aikana suoritettiin haastattelu lupaprosessiin osallistuneille henkilöille. Haastatteluja tehtiin sekä toiminnanharjoittajille että viranomaisille.
Ympäristölainsäädännön uudistuksesta huolimatta monet lait sisältävät yhä itsenäisen lupamenettelyn. Lupapäätöksen saamiseen voi kulua vuosia, koska jokainen erillinen laki antaa kansalaisille mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa päätöksen syntymiseen. Laajojen tiehankkeiden toteutus edellyttää suunnittelijalta ja rakentajalta kattavaa tietämystä ympäristölainsäädännöstä. Ympäristölainsäädännön ohjeistusta tulisi jatkossa kehittää siten, että se palvelisi entistä paremmin kaikkia osapuolia.