Maitorotuisten sonnien ja hiehojen teurasluokitukseen ja ruhopainoon vaikuttavia tekijöitä
Pitkonen, Maija (2009)
Pitkonen, Maija
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905072533
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905072533
Tiivistelmä
Suomessa otettiin vuonna 1995 käyttöön Euroopan Unionin alueen lakisääteinen täysikasvuisten nautojen ruhojen luokitteluasteikko. Nautaeläimen ruhojen luokittelu tehdään lihakkuuden (Europ) ja rasvaisuuden (1-5) perusteella. Aiemmin jalostustavoitteet eivät huomioineet lainkaan maitorotujen lihantuotanto-ominaisuuksia, vaikka 80 prosenttia Suomen naudanlihasta tulee maitorotuisista naudoista. Liinamon (2000) tekemässä tutkimuksissa havaittiin, että maidontuotanto- ja lihatuotanto-ominaisuuksien välillä oli negatiivinen korrelaatio. On todennäköistä, että maitorotuisten eläinten lihantuotanto-ominaisuudet heikkenevät entisestään, mikäli jalostussuositukset eivät muutu.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia maitorotuisten nautojen ruhon luokitustuloksia. Tutkittavat muuttujat olivat lihakkuus, rasvaisuus ja ruhopaino. Selittäviä tekijöitä olivat rotu, sukupuoli, isä, emä, karja, teurastusikä, teurastusvuosi ja teurastuskuukausi. Aineisto koostui suomalaisten teurastamoiden teurasilmoituksista, joita oli yhteensä 69 311 kappaletta. Sonnien osuus tutkimusaineistossa oli 87 ja hiehojen 13 prosenttia. Ayrshire-rotuisia nautoja oli 47 045 ja holstein-friisiläisiä 21 106 kappaletta. Aineisto analysoitiin SAS/STAT -tilasto-ohjelmalla Maatalouden Laskentakeskus Oy:ssä. Aineistosta laskettiin keskiluvut ja hajontaluvut tutkittaville muuttujille. Selittävien tekijöiden vaikutusten arviointiin käytettiin III-tyypin varianssianalyysiä. Fenotyyppiset korrelaatiot laskettiin käyttämällä Pearsonin korrelaatiokerrointa.
Sonnit sijoittuivat pääasiallisesti lihakkuusluokkaan O tai O- ja hiehot luokkiin O- ja P+. Noin 60 % sonneista sijoittui rasvaisuusluokituksista luokkaan 2. Hiehot luokittuivat keskimäärin luokkaan 3. Hiehoilla keskihajonta oli suurempi kuin sonneilla, eli niiden rasvaisuus varioi enemmän. Ruhopainon keskiarvo oli sonneilla 332,2 kiloa ja hiehoilla 235 kiloa. Rotu vaikutti tämän aineiston perusteella lihakkuuden ja ruhopainon keskilukuihin. Ay-rotuiset eläimet luokittuivat keskimäärin 0,5 luokkaa paremmin kuin holstein-friisiläiset. Teurastusiän noustessa lisääntyy myös eläimen lihakkuus, rasvaisuus ja ruhopaino. Sonnit teurastetaan keskimäärin 20 kuukauden iässä, kuusi viikkoa nuorempina kuin hiehot.
Tämän tutkimuksen mukaan isällä oli vaikutusta jälkeläisen teurasluokitukseen ja ruhopainoon. Emän poikimakerta ja jälkeläisten määrä poikimatapahtumassa näyttivät vaikuttavan eläimen luokitukseen ja ruhopainoon. Karja vaikutti eläimen lihakkuuteen, rasvaisuuteen, ruhopainoon ja teurastusikään. Toiseen karjaan myydyt naudat olivat keskimäärin lihakkaampia sekä vähärasvaisempia ja ruhopainoltaan raskaampia, kuin ne eläimet, jotka olivat menneet teuraaksi syntymäkarjastaan. Aineiston keskilukujen perusteella teurastuskuukausi tai -vuosi ei vaikuttanut eläimen luokitukseen tai ruhopainoon, mutta tilastollisen mallin mukaan niillä oli merkitystä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia maitorotuisten nautojen ruhon luokitustuloksia. Tutkittavat muuttujat olivat lihakkuus, rasvaisuus ja ruhopaino. Selittäviä tekijöitä olivat rotu, sukupuoli, isä, emä, karja, teurastusikä, teurastusvuosi ja teurastuskuukausi. Aineisto koostui suomalaisten teurastamoiden teurasilmoituksista, joita oli yhteensä 69 311 kappaletta. Sonnien osuus tutkimusaineistossa oli 87 ja hiehojen 13 prosenttia. Ayrshire-rotuisia nautoja oli 47 045 ja holstein-friisiläisiä 21 106 kappaletta. Aineisto analysoitiin SAS/STAT -tilasto-ohjelmalla Maatalouden Laskentakeskus Oy:ssä. Aineistosta laskettiin keskiluvut ja hajontaluvut tutkittaville muuttujille. Selittävien tekijöiden vaikutusten arviointiin käytettiin III-tyypin varianssianalyysiä. Fenotyyppiset korrelaatiot laskettiin käyttämällä Pearsonin korrelaatiokerrointa.
Sonnit sijoittuivat pääasiallisesti lihakkuusluokkaan O tai O- ja hiehot luokkiin O- ja P+. Noin 60 % sonneista sijoittui rasvaisuusluokituksista luokkaan 2. Hiehot luokittuivat keskimäärin luokkaan 3. Hiehoilla keskihajonta oli suurempi kuin sonneilla, eli niiden rasvaisuus varioi enemmän. Ruhopainon keskiarvo oli sonneilla 332,2 kiloa ja hiehoilla 235 kiloa. Rotu vaikutti tämän aineiston perusteella lihakkuuden ja ruhopainon keskilukuihin. Ay-rotuiset eläimet luokittuivat keskimäärin 0,5 luokkaa paremmin kuin holstein-friisiläiset. Teurastusiän noustessa lisääntyy myös eläimen lihakkuus, rasvaisuus ja ruhopaino. Sonnit teurastetaan keskimäärin 20 kuukauden iässä, kuusi viikkoa nuorempina kuin hiehot.
Tämän tutkimuksen mukaan isällä oli vaikutusta jälkeläisen teurasluokitukseen ja ruhopainoon. Emän poikimakerta ja jälkeläisten määrä poikimatapahtumassa näyttivät vaikuttavan eläimen luokitukseen ja ruhopainoon. Karja vaikutti eläimen lihakkuuteen, rasvaisuuteen, ruhopainoon ja teurastusikään. Toiseen karjaan myydyt naudat olivat keskimäärin lihakkaampia sekä vähärasvaisempia ja ruhopainoltaan raskaampia, kuin ne eläimet, jotka olivat menneet teuraaksi syntymäkarjastaan. Aineiston keskilukujen perusteella teurastuskuukausi tai -vuosi ei vaikuttanut eläimen luokitukseen tai ruhopainoon, mutta tilastollisen mallin mukaan niillä oli merkitystä.