Lypsykarjarotujen risteytys : Ayrshire ja holstein-friisiläinen
Pietikäinen, Janne (2009)
Pietikäinen, Janne
Savonia-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905062473
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905062473
Tiivistelmä
Lypsykarjarotujen risteyttäminen on yleistynyt maissa, joissa puhtailla roduilla on suuremmat sukusiitosasteet. Sukusiitosasteen noustessa perimän väistyvät heikkoustekijät tulevat esiin, mikä ilmenee sukusiitosheikkoutena; heikentyneenä kasvuna, tautien vastustuskykynä ja hedelmällisyytenä. Risteyttäminen lisää perimän eriperintäisyyttä ja peittää väistyvien heikkoustekijöiden vaikutuksen. Tämä ilmenee risteytyselinvoimana eli heteroosina, jonka vaikutukset ovat sukusiitosheikkoutta päinvastaiset. Heteroosin voimakkuus vaihtelee ominaisuuden, risteytettävien rotujen ja risteytyssukupolven mukaan. Kantakirjassa neljännen polven risteytys katsotaan puhdasrotuiseksi.
Tämän työn tavoite oli selvittää missä ominaisuuksissa ja kuinka voimakkaasti Suomen yleisimpien lypsykarjarotujen, ayrshiren ja holstein-friisiläisen, risteytykset eroavat puhdasrotuisista. Tutkimus toteutettiin määrällisenä tutkimuksena. Aineisto saatiin tuotosseurantatiedoista, vuosina 2000–2002 syntyneistä ayrshiren ja holstein friisiläisen ensimmäisen polven risteytyksistä. Tuotosominaisuuksien risteytysero (heteroosi ja ympäristötekijät) laskettiin erona vanhempien indekseistä laskettuihin tuotosennusteisiin. Ero olikin useimmiten negatiivinen; maitotuotos -3,0 %, rasvatuotos -1,8 %, rasvapitoisuus +1,6 %, valkuaistuotos -4,5 % ja valkuaispitoisuus -1,3 %. Risteytysten maitotuotos jäi silti korkeammalle kuin puhtaalla ayrshirella. Jälkeläisen tiinehtyvyys parani, kun ayrshirelehmä siemennettiin holsteinfriisiläisellä, muttei niinkään toisinpäin. Vasikkakuolleisuus oli kumpaakin puhdasta rotua alhaisempi, kun poikivan risteytyksen isänä oli ayrshire. Isän ollessa holstein-friisiläinen jäätiin puhtaiden rotujen keskiarvon paremmalle puolelle. Maidon solupitoisuutta ei voitu suoraan vertailla, mutta sen vaikutukset olivat samansuuntaiset kuin vasikkakuolleisuudessa. Risteytykset poistettiin aikaisemmin kuin puhdasrotuiset, mutta risteytysten poistoherkkyys voi olla suurempi. Isän rodun ominaisuudet tuntuivat dominoivan monessa risteytyksen ominaisuudessa. Risteytyksistä saadaan paras hyöty käyttämällä vain rotujen parhaita sonneja ja karsimalla jälkeläisiä tuottavia eläimiä.
Tämän työn tavoite oli selvittää missä ominaisuuksissa ja kuinka voimakkaasti Suomen yleisimpien lypsykarjarotujen, ayrshiren ja holstein-friisiläisen, risteytykset eroavat puhdasrotuisista. Tutkimus toteutettiin määrällisenä tutkimuksena. Aineisto saatiin tuotosseurantatiedoista, vuosina 2000–2002 syntyneistä ayrshiren ja holstein friisiläisen ensimmäisen polven risteytyksistä. Tuotosominaisuuksien risteytysero (heteroosi ja ympäristötekijät) laskettiin erona vanhempien indekseistä laskettuihin tuotosennusteisiin. Ero olikin useimmiten negatiivinen; maitotuotos -3,0 %, rasvatuotos -1,8 %, rasvapitoisuus +1,6 %, valkuaistuotos -4,5 % ja valkuaispitoisuus -1,3 %. Risteytysten maitotuotos jäi silti korkeammalle kuin puhtaalla ayrshirella. Jälkeläisen tiinehtyvyys parani, kun ayrshirelehmä siemennettiin holsteinfriisiläisellä, muttei niinkään toisinpäin. Vasikkakuolleisuus oli kumpaakin puhdasta rotua alhaisempi, kun poikivan risteytyksen isänä oli ayrshire. Isän ollessa holstein-friisiläinen jäätiin puhtaiden rotujen keskiarvon paremmalle puolelle. Maidon solupitoisuutta ei voitu suoraan vertailla, mutta sen vaikutukset olivat samansuuntaiset kuin vasikkakuolleisuudessa. Risteytykset poistettiin aikaisemmin kuin puhdasrotuiset, mutta risteytysten poistoherkkyys voi olla suurempi. Isän rodun ominaisuudet tuntuivat dominoivan monessa risteytyksen ominaisuudessa. Risteytyksistä saadaan paras hyöty käyttämällä vain rotujen parhaita sonneja ja karsimalla jälkeläisiä tuottavia eläimiä.