Lapsiperheille tarkoitettu vertaistukitoiminta terveydenhoitajien arvioimana
Varpula, Sointu; Jokinen, Sari (2009)
Varpula, Sointu
Jokinen, Sari
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200904151990
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200904151990
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää asiantuntijoiden ajatuksia ja kokemuksia vertaistuen tarpeellisuudesta sekä pienten lasten vanhempien ryhmätoiminnasta saamista hyödyistä Hyvinkäällä. Tarkoituksena oli kerätä tietoa siitä, miten terveydenhoitajat tunnistivat vertaistukea tarvitsevat perheet ja ohjaavat perheitä ryhmiin. Lisäksi selvitettiin, kuinka terveydenhoitajat arvioivat perheiden hyötyvän ryhmistä. Tarkoituksena oli myös kirjata ajatuksia ryhmätoiminnalle asetettavista tavoitteista sekä ryhmätoiminnan kehittämistarpeista.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineisto koottiin teemahaastattelun avulla. Aineisto kerättiin Hyvinkään kaupungin neuvoloiden terveydenhoitajilta (n=10). Opinnäytetyön teoreettinen perusta pohjautuu kirjallisuuskatsaukseen, jossa käsitellään vertaistukea ja siitä saatavia hyötyjä. Työssä perehdytään Hyvinkäällä neuvolatyötä tekevien terveydenhoitajien mielipiteisiin ja kokemusperäiseen tietoon vertaistukitoiminnasta.
Opinnäytetyön tuloksista selvisi, että terveydenhoitajat pitävät vertaistukitoimintaa tärkeänä. Etenkin ensimmäisen lapsensa saaneet perheet voivat helposti kokea yksinäisyyttä ja turvattomuutta uudessa tilanteessa. Merkittävimmäksi vertaistukiryhmien hyödyksi osoittautui toisilta saadut käytännön vinkit, jaksaminen arjessa ja lapsen hyvinvointi. Ryhmissä pienten lasten vanhemmat havaitsevat, että muillakin on samankaltaisia pulmia esimerkiksi lasten kasvatusasioissa. He saavat malleja toisten vanhempien ongelmienratkaisukeinoista. Tämä rohkaisee vanhempia ja tuo varmuutta toimia lasten kanssa kotona. Vertaistukiryhmien kautta perheet saavat mahdollisuuden kokemusten vaihtoon ja toisiltaan oppimiseen. Samalla heidän sosiaalinen verkostonsa laajenee.
Terveydenhoitajat ohjaavat vertaistuen pariin perhelähtöisesti erityisesti ensimmäisen lapsensa saaneita, muualta muuttaneita perheitä ja henkilöitä, jotka tuntuvat tarvitsevan seuraa. Lisäksi ohjataan eri teemojen perusteella toimiviin ryhmiin. Ryhmiin ohjaaminen vaatii jatkuvaa kannustusta terveydenhoitajalta sekä kiinnostusta siihen, onko perhe käynyt ryhmässä, josta aiemmassa tapaamisessa oli keskusteltu. Ryhmätoimintaan on helppo osallistua silloin, jos ryhmä toimii perheen kodin lähellä. Tarve saada neuvoja terveydenhoitajalta väheni, kun ryhmässä sai vinkkejä muilta. Ryhmätoimintaa kaivataan lisää. Erityisesti tarvetta olisi aihe-teeman mukaan perustetuille ryhmille. Tällaiseksi nimettiin mm. uhmaikäisten lasten vanhemmille kohdistettu ryhmä, jossa opeteltaisiin rajojen asettamista ja niistä kiinni pitämistä. Tämän opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää lapsiperheille kohdistetun vertaistukitoiminnan kehittämisessä esimerkiksi järjestämällä vanhemmille tällaisia ryhmiä.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineisto koottiin teemahaastattelun avulla. Aineisto kerättiin Hyvinkään kaupungin neuvoloiden terveydenhoitajilta (n=10). Opinnäytetyön teoreettinen perusta pohjautuu kirjallisuuskatsaukseen, jossa käsitellään vertaistukea ja siitä saatavia hyötyjä. Työssä perehdytään Hyvinkäällä neuvolatyötä tekevien terveydenhoitajien mielipiteisiin ja kokemusperäiseen tietoon vertaistukitoiminnasta.
Opinnäytetyön tuloksista selvisi, että terveydenhoitajat pitävät vertaistukitoimintaa tärkeänä. Etenkin ensimmäisen lapsensa saaneet perheet voivat helposti kokea yksinäisyyttä ja turvattomuutta uudessa tilanteessa. Merkittävimmäksi vertaistukiryhmien hyödyksi osoittautui toisilta saadut käytännön vinkit, jaksaminen arjessa ja lapsen hyvinvointi. Ryhmissä pienten lasten vanhemmat havaitsevat, että muillakin on samankaltaisia pulmia esimerkiksi lasten kasvatusasioissa. He saavat malleja toisten vanhempien ongelmienratkaisukeinoista. Tämä rohkaisee vanhempia ja tuo varmuutta toimia lasten kanssa kotona. Vertaistukiryhmien kautta perheet saavat mahdollisuuden kokemusten vaihtoon ja toisiltaan oppimiseen. Samalla heidän sosiaalinen verkostonsa laajenee.
Terveydenhoitajat ohjaavat vertaistuen pariin perhelähtöisesti erityisesti ensimmäisen lapsensa saaneita, muualta muuttaneita perheitä ja henkilöitä, jotka tuntuvat tarvitsevan seuraa. Lisäksi ohjataan eri teemojen perusteella toimiviin ryhmiin. Ryhmiin ohjaaminen vaatii jatkuvaa kannustusta terveydenhoitajalta sekä kiinnostusta siihen, onko perhe käynyt ryhmässä, josta aiemmassa tapaamisessa oli keskusteltu. Ryhmätoimintaan on helppo osallistua silloin, jos ryhmä toimii perheen kodin lähellä. Tarve saada neuvoja terveydenhoitajalta väheni, kun ryhmässä sai vinkkejä muilta. Ryhmätoimintaa kaivataan lisää. Erityisesti tarvetta olisi aihe-teeman mukaan perustetuille ryhmille. Tällaiseksi nimettiin mm. uhmaikäisten lasten vanhemmille kohdistettu ryhmä, jossa opeteltaisiin rajojen asettamista ja niistä kiinni pitämistä. Tämän opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää lapsiperheille kohdistetun vertaistukitoiminnan kehittämisessä esimerkiksi järjestämällä vanhemmille tällaisia ryhmiä.