"Isäksi on helppo tulla, vaikeaa on isä olla" : tutkimus isyyteen saadusta tuesta ja isäryhmistä
Antila, Kaisa-Maija; Uusitalo, Taija (2009)
Antila, Kaisa-Maija
Uusitalo, Taija
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200903191752
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200903191752
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tavoitteena on, että isät saavat tukea isyyteen kasvussa jo ennen lapsen syntymää. Toinen tavoitteemme on tarjota enemmän tietoa isien tuen tarpeesta terveydenhoitajille ja kätilöille, jonka pohjalta perhekeskeisyys näyttäytyisi enemmän heidän työssään. Kolmantena tavoitteenamme on kehittää asiantuntijuuttamme isäksi kasvun prosessissa.
Tutkimuksemme kartoittaa isien saamaa tukea ensimmäisen raskauden aikana sekä isäryhmien tarpeellisuutta ja sisältöä.
Tutkimukseen osallistui 26 isää Porin avoterveydenhuollon äitiysneuvolan asiakasta. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena, lisänä oli avoimia tarkentavia kysymyksiä. Tutkimusaineisto kerättiin kyselykaavakkeiden avulla.
Tutkimuksen tuloksista nousi esille, että ensimmäistä lastaan odottavista isistä puolet (50 %) kokivat isyyteen saadun tuen määrän vähäiseksi. Isien tukiverkostoa kartoittaessa, puoliso koettiin useimmiten suurimmaksi tuen antajaksi, mutta vanhemmilta saatu tuki koettiin vähäiseksi. Neuvolasta saatu tuen määrä eri aihealueittain vaihteli: Synnytystapahtumaan ja synnytyksen lähestymiseen koki 43 % isistä saaneensa paljon tukea kun taas Isyyden herättämien tunteiden käsittelyyn 43 % vastaajista koki, ettei ollut saanut lainkaan tukea. Isäryhmien sisällön kohdalla, tärkeimmäksi koetuksi aiheeksi nousi vauvan hoitaminen ja synnytyksen jälkeinen arki vauvan kanssa. Isäryhmien kohdalla 58 % vastaajista koki, että isäryhmä olisi tarpeellinen tai erittäin tarpeellinen.
Tutkimuksemme kartoittaa isien saamaa tukea ensimmäisen raskauden aikana sekä isäryhmien tarpeellisuutta ja sisältöä.
Tutkimukseen osallistui 26 isää Porin avoterveydenhuollon äitiysneuvolan asiakasta. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena, lisänä oli avoimia tarkentavia kysymyksiä. Tutkimusaineisto kerättiin kyselykaavakkeiden avulla.
Tutkimuksen tuloksista nousi esille, että ensimmäistä lastaan odottavista isistä puolet (50 %) kokivat isyyteen saadun tuen määrän vähäiseksi. Isien tukiverkostoa kartoittaessa, puoliso koettiin useimmiten suurimmaksi tuen antajaksi, mutta vanhemmilta saatu tuki koettiin vähäiseksi. Neuvolasta saatu tuen määrä eri aihealueittain vaihteli: Synnytystapahtumaan ja synnytyksen lähestymiseen koki 43 % isistä saaneensa paljon tukea kun taas Isyyden herättämien tunteiden käsittelyyn 43 % vastaajista koki, ettei ollut saanut lainkaan tukea. Isäryhmien sisällön kohdalla, tärkeimmäksi koetuksi aiheeksi nousi vauvan hoitaminen ja synnytyksen jälkeinen arki vauvan kanssa. Isäryhmien kohdalla 58 % vastaajista koki, että isäryhmä olisi tarpeellinen tai erittäin tarpeellinen.