Nursing care of the elderly : a literature review of nurses' challenge in pharmacotherapy of the elderly
Petersen-Kekkonen, Angela (2008)
Petersen-Kekkonen, Angela
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2008
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200812054296
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200812054296
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tunnistaa ja tutkia asioita, joita sairaanhoitajan pitää ottaa huomioon vanhusten turvallisessa lääkehoidossa. Pyrkimyksenä oli tehostaa sairaanhoitajan tietoisuutta, millä tavoilla voisi parantaa potilaan turvallisuutta lääkehoidossa ja lääkehoidon tuloksia. Luettelo hyvän hoidon käytännöistä oli laadittu.
Kirjallisuuskatsaukseen valittiin 29 tieteellistä julkaisua, joiden tutkimukset olivat peräisin kuuden maan terveydenhoidon alueelta. Naiden maiden terveydenhoito toimi länsimaisen mallin mukaan. Aineisto kerättiin systemaattisesti CINAHL ja MEDLINE tietokannoista sekä manuaalisesti. Aineisto analysoitiin ja tulokset koottiin käyttäen sisällön analyysia.
Tuloksista kävi ilmi julkaisuiden tekijöiden yksimielisyys. Vanhusten lääkehoidon turvallisuus tarkoittaa ensinnäkin lääkevirheen ja lääkkeen haittavaikutusten ennaltaehkäisy. Lääkevirheet ilmestyvät koko lääkehoidon prosessissa. Niiden ennaltaehkäisyssä painotetaan lääkehoidon prosessivaiheeseen kuin lääkemääräykseen, lääkemääräyksen vastaanottamiseen, jakamiseen, annosteluun ja valmistamiseen sekä antamiseen. Sairaanhoitajalla pitää olla tarpeeksi ammattilista ja geriatria tietoa. Huomiota on erityisesti kiinnitettävä lääkkeen tarkoituksenmukaisuuteen ja tarpeellisuuteen, soveltuvuuteen ja lääkkeen vasta-aiheiseen. Lääkemääräykset sopeutetaan potilaan ikään ja/tai munuaistoimintaan (Kreatiniinin poistamiseen) ja käytetään geriatrian periaatteen ”aloitta lääkitys pienellä annoksella ja hitaasti” mukaan. Puutteellinen tieto potilaan kokonaislääkemääräyksestä ja poikkeama lääkkeen käyttökuntoon saattamisesta (esim. lääkkeen jauhaminen ja/tai osittaminen) ovat vaarallisia tekijöitä potilaan turvallisuudelle. Lääkkeen haittavaikutusten määrä vanhusten lääkehoidossa on erittäin korkea ja siihen liittyvät syyt ovat monenlaiset. Lääkkeen antamisen seuranta on harvinaista ja haittavaikutusten tunnustaminen ei ole helppoa tässä ikäryhmässä. Tärkeä keino parantaa lääkehoidon turvallisuutta on potilaan ohjaus ja neuvonta lääkehoitoon liittyvissä kysymyksissä.
Sääntöjen, ohjeiden ja protokollan mukainen lääkehoidon toteuttaminen kuten lasten lääkehoidossa voisi lisätä vanhusten turvallisuutta lääkehoidon prosessissa. Erityisesti vanhainkodeissa tarvitaan parannuksia lääkkeen käyttökuntoon saattamisessa. Lääkkeen osittaminen, jauhaminen tai muut poikkeamat lääkkeen annoksen valmistuksessa pitää estää ja ottaa käyttöön uusia menetelmiä ja uuttaa teknologia.
Kirjallisuuskatsaukseen valittiin 29 tieteellistä julkaisua, joiden tutkimukset olivat peräisin kuuden maan terveydenhoidon alueelta. Naiden maiden terveydenhoito toimi länsimaisen mallin mukaan. Aineisto kerättiin systemaattisesti CINAHL ja MEDLINE tietokannoista sekä manuaalisesti. Aineisto analysoitiin ja tulokset koottiin käyttäen sisällön analyysia.
Tuloksista kävi ilmi julkaisuiden tekijöiden yksimielisyys. Vanhusten lääkehoidon turvallisuus tarkoittaa ensinnäkin lääkevirheen ja lääkkeen haittavaikutusten ennaltaehkäisy. Lääkevirheet ilmestyvät koko lääkehoidon prosessissa. Niiden ennaltaehkäisyssä painotetaan lääkehoidon prosessivaiheeseen kuin lääkemääräykseen, lääkemääräyksen vastaanottamiseen, jakamiseen, annosteluun ja valmistamiseen sekä antamiseen. Sairaanhoitajalla pitää olla tarpeeksi ammattilista ja geriatria tietoa. Huomiota on erityisesti kiinnitettävä lääkkeen tarkoituksenmukaisuuteen ja tarpeellisuuteen, soveltuvuuteen ja lääkkeen vasta-aiheiseen. Lääkemääräykset sopeutetaan potilaan ikään ja/tai munuaistoimintaan (Kreatiniinin poistamiseen) ja käytetään geriatrian periaatteen ”aloitta lääkitys pienellä annoksella ja hitaasti” mukaan. Puutteellinen tieto potilaan kokonaislääkemääräyksestä ja poikkeama lääkkeen käyttökuntoon saattamisesta (esim. lääkkeen jauhaminen ja/tai osittaminen) ovat vaarallisia tekijöitä potilaan turvallisuudelle. Lääkkeen haittavaikutusten määrä vanhusten lääkehoidossa on erittäin korkea ja siihen liittyvät syyt ovat monenlaiset. Lääkkeen antamisen seuranta on harvinaista ja haittavaikutusten tunnustaminen ei ole helppoa tässä ikäryhmässä. Tärkeä keino parantaa lääkehoidon turvallisuutta on potilaan ohjaus ja neuvonta lääkehoitoon liittyvissä kysymyksissä.
Sääntöjen, ohjeiden ja protokollan mukainen lääkehoidon toteuttaminen kuten lasten lääkehoidossa voisi lisätä vanhusten turvallisuutta lääkehoidon prosessissa. Erityisesti vanhainkodeissa tarvitaan parannuksia lääkkeen käyttökuntoon saattamisessa. Lääkkeen osittaminen, jauhaminen tai muut poikkeamat lääkkeen annoksen valmistuksessa pitää estää ja ottaa käyttöön uusia menetelmiä ja uuttaa teknologia.