Kuulakärkikynämusteiden analytiikka kapillaarielektroforeesilla
Hakola, Elina (2008)
Hakola, Elina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2008
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200812024200
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200812024200
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tehtiin Keskusrikospoliisin Rikostekniselle laboratoriolle. Työn tavoitteena oli selvittää, voiko sinisiä kuulakärkikynämustejälkiä erottaa toisistaan koostumuksellisesti kapillaarielektroforeesianalytiikan avulla.
Kapillaarielektroforeesianalytiikan käytettävyyttä kuulakärkikynämusteisiin liittyvässä toimeksiantotyössä tutkittiin kolmen erilaisen kaupallisen elektrolyyttikitin avulla, joita muokattiin lisäämällä joukkoon eri pitoisuuksia asetonitriiliä ja metanolia. Näytteinä käytettiin 11 eri kuulakärkikynällä paperiin piirrettyä mustejälkeä, jotka liuotettiin paperista liuottimella ja ajopuskurilla tai liuottimella ja vedellä. Vertailunäytteinä oli myös kolme puhdasta väriainetta, joita käytetään yleisesti sinisissä kuulakärkikynämusteissa. Ruiskusuodatuksen jälkeen näytteet analysoitiin kapillaarielektroforeesilla.
Siniset kuulakärkikynämusteet saatiin erottumaan hyvin. Näytteiden erottelu perustui piikkihienorakenteen tarkasteluun. Piikkien joukossa oli muitakin yhdisteitä kuin väriaineita. Parhaimmat tulokset saatiin, kun paperinäytteet liuotettiin asetonitriiliin ja veteen ja käytettäessä 50 % asetonitriiliajopuskuria (pH 4,3). Näytteet mitattiin 20 kV:n jännitteellä ja 20 °C:n lämpötilassa.
Tutkimusmenetelmää kehitetään edelleen näytteenkäsittelyn, ajopuskurin ja näytteensyötön osalta.
Kapillaarielektroforeesianalytiikan käytettävyyttä kuulakärkikynämusteisiin liittyvässä toimeksiantotyössä tutkittiin kolmen erilaisen kaupallisen elektrolyyttikitin avulla, joita muokattiin lisäämällä joukkoon eri pitoisuuksia asetonitriiliä ja metanolia. Näytteinä käytettiin 11 eri kuulakärkikynällä paperiin piirrettyä mustejälkeä, jotka liuotettiin paperista liuottimella ja ajopuskurilla tai liuottimella ja vedellä. Vertailunäytteinä oli myös kolme puhdasta väriainetta, joita käytetään yleisesti sinisissä kuulakärkikynämusteissa. Ruiskusuodatuksen jälkeen näytteet analysoitiin kapillaarielektroforeesilla.
Siniset kuulakärkikynämusteet saatiin erottumaan hyvin. Näytteiden erottelu perustui piikkihienorakenteen tarkasteluun. Piikkien joukossa oli muitakin yhdisteitä kuin väriaineita. Parhaimmat tulokset saatiin, kun paperinäytteet liuotettiin asetonitriiliin ja veteen ja käytettäessä 50 % asetonitriiliajopuskuria (pH 4,3). Näytteet mitattiin 20 kV:n jännitteellä ja 20 °C:n lämpötilassa.
Tutkimusmenetelmää kehitetään edelleen näytteenkäsittelyn, ajopuskurin ja näytteensyötön osalta.