"Vähän niin kun olis potkassu varpaan seinään" : Lapsen kipu kirurgisella vuodeosastolla
Kivijärvi, Reetta (2006)
Kivijärvi, Reetta
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2006
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200810223669
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200810223669
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin lasten kokemuksia kivusta ja kivunhoidosta lasten kirurgisella vuodeosastolla. Tutkimuksessa kuvattiin lasten kokemaa kipua, kipua lievittäviä ja pahentavia asioita sekä sitä, miten kipua arvioidaan ja hoidetaan osastolla lasten mielestä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, joka auttaa jatkossa hoitotyöntekijöitä ottamaan huomioon lapsen ajatusmaailman toteuttaessaan kivunhoitotyötä. Tutkimus on fenomenologinen, koska haluttiin saada tietoa lasten omista kokemuksista. Tutkimusaineisto kerättiin maalis-, huhti- ja toukokuun 2006 aikana Satakunnan keskussairaalan lastenkirurgisella osastolla. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joihin osallistui kahdeksan kirurgisessa toimenpiteessä ollutta lapsipotilasta. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisesti sisällön analyysia käyttäen. Lapset kokivat kivun olevan pääsääntöisesti häiritsevää, särkevää ja pistävää. Lapset ajattelivat kivun haittaavan heidän olemistaan ja toimimistaan sairaalassa. Hoitajat olivat lasten mielestä arvioineet heidän kipua pääasiassa sanallisesti kysymällä. Kaksi lasta kertoi, että osastolla oli käytetty kipumittaria kivun arviointiin. Lapset kertoivat hoitajien antaman kivunhoidon auttavan kipuun ja he olivat tyytyväisiä kivunhoitoon, vaikka se ei ollut kaikilla lapsilla poistanut kipua kokonaan. Parhaita hoitajien antamista kivunhoidosta olivat lasten mielestä kipulääkkeet ja asentotyynyt. Lapset olivat kiputilanteessa ajatelleet jotakin muuta kuin kipua, jotta kipu ei olisi tuntunut niin kovalta. Lasten vanhempien läsnäololla oli kipuun lievittävä vaikutus, koska silloin lapsilla oli muuta ajateltavaa ja tekemistä. Lisäksi vanhemmat toivat usein jotakin mukavaa lapselle sairaalaan. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää hyväksi, kun halutaan kehittää lasten kivunhoitoa ja kivunarviointia. Jatkossa voisi olla hyvä tutkia vanhempien kokemuksia osallistumisestaan lapsen kivunhoitoon lapsen sairaalassa oloaikana.