Perhekoulun vaikutukset ylivilkkaiden lasten ja heidän perheidensä arkeen
Maukonen, Tiina (2006)
Maukonen, Tiina
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2006
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200809193204
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200809193204
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää ylivilkkaiden ja/tai adhd-diagnoosin saaneiden 3-6 -vuotiaiden lasten perheille tarkoitetun perhekoulun vaikutuksia lasten ja heidän vanhempiensa arkeen. Perhekoulu oli ryhmäinterventio, jolla pyrittiin vanhempien ohjauksen kautta vaikuttamaan heidän ja lasten väliseen vuorovaikutukseen ja tätä kautta lapsen käytökseen. Perhekoulu kesti kymmenen viikkoa, jonka aikana ryhmät kokoontuivat kerran viikossa. Vanhemmat ja lapset toimivat omissa ryhmissään. Tutkimus oli laadullinen ja aineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella. Kyselylomakkeet toimitettiin kahdeksalle perheelle Rauman lastenpsykiatrian poliklinikalta, missä perheet olivat osallistuneet perhekouluun. Näin voitiin säilyttää perheiden anonymiteetti. Vastauksia tuli kolmelta perheeltä ja vastaukset antoivat arvokasta tietoa näiden perheiden kokemuksista perhekoulun vaikutuksista. Perheiden vastausten perusteella voitiin todeta, että perhekoulu oli koettu hyväksi ja toimivaksi tukimuodoksi koko perhettä ajatellen. Tutkimuksessa selvisi, että vanhempien saama tieto lapsen käytöksen taustoista ja sitä kautta ymmärryksen lisääntyminen oli parantanut lasten ja vanhempien välistä vuorovaikutusta. Vanhemmat olivat oppineet erilaisia ja hyödyllisiä toimintamalleja. Vanhempien luottamus omaan toimintaansa vanhempina oli vahvistunut, mikä näkyi esimerkiksi lapsen kanssa tapahtuvien ongelmatilanteiden parempana hallintana. Ilmeni myös, että lapset tulivat paremmin toimeen ikäistensä kanssa. Lisäksi vanhemmat kokivat tärkeäksi aikuisryhmästä saamansa vertaistuen. Perhekouluun tulisikin kohdistaa nykyistä enemmän resursseja, jotta kaikki halukkaat perheet saisivat mahdollisuuden osallistua siihen. Tämän tulisi tapahtua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta kuntoutuksesta saataisiin paras mahdollinen hyöty.