Kaaospuutarha – Posthumanistisen nykytaidetyöpajan versoja
Loading...
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Author
Date
2021
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Kuvataidekasvatuksen maisteriohjelma
Language
fi
Pages
73+5
Series
Abstract
Opinnäytetyö tutkii, millaisena näyttäytyy puutarhassa toteutettu posthumanistinen nykytaidekasvatus. Tutkimustehtävää tarkastellaan Hailuodon yhteisöpuutarhalla 3.6. ja 6.- 10.7.2020 toteutetun Kaaospuutarha-projektin kontekstissa, joka muodostaa tutkielman toimintaympäristön. Kyse oli 9–14- vuotiaille lapsille järjestetystä taidekasvatustoiminnasta, jossa kasveja lähestyttiin moniaistisesti niiden omassa ympäristössä nykytaiteen keinoja käyttäen ja perinteisen puutarhanhoidon sääntöjä haastaen. Pelkkien kasvien hyödyntämisen sijaan työpajassa pyrittiin tarjoamaan tilaa ihmisten ja kasvien välisille kohtaamisille. Opinnäytteen teoreettinen viitekehys nojasi posthumanistiseen kasvifilosofiaan, jonka avulla tarkasteltiin kasvien kohtaamisen mahdollisuuksia sekä kasvien ja ihmisten välisiä kulttuurisidonnaisia suhteita. Työpajan taidekasvatuksellinen lähestymistapa nojasi erityisesti esitystaiteen mahdollistamaan lajienväliseen performatiivisuuteen. Työn tutkimuksellinen lähestymistapa ammensi viimeaikaisesta postkvalitatiivisesta tutkimuksesta ja tutkimusmenetelmänä sovellettiin monilajista etnografiaa. Kerätty aineisto koostui tekijän ja taidekasvatustoimintaan osallistuneiden lasten tutkimuspäiväkirjoista, valokuvista ja videoista sekä lasten kanssa nauhoitetuista ja litteroiduista keskusteluista. Aineiston kanssa pyrittiin ajattelemaan, jolloin myös tutkija itse vaikuttui aineistosta eikä sitä luokiteltu laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysin mukaisesti. Aineistosta nostettiin esiin asioita, jotka vetivät puoleensa ja ”hehkuivat”. Nykytaiteen toimintatapojen avaamiin mahdollisuuksiin kasvien kanssa työskentelyssä syvennytään kolmen esimerkkitapauksen analysoinnin avulla. Ensimmäisessä tapauksessa tarkastellaan kylvötilannetta ei-ihmiskeskeisellä orientaatiolla ja problematisoidaan tutkielman tekijän oman pedagogisen ajattelun ihmiskeskeisyyttä. Toinen tapaus käsittelee kasvien lähestymistä teknologian avulla ja toiminnasta nousevia ei-suunniteltuja kohtaamisia sekä lasten kokeiluja. Kolmas esimerkki tarkastelee sitä lapsilähtöistä performatiivista toimintaa kasvien kanssa, joka kehkeytyi, kun taidekasvatustoimintaa suunnanneista alkuperäisistä suunnitelmista luovuttiin. Tutkielmassa spekuloidaan myös vastaavia tulevaisuuden projekteja ja palataan puutarhalle ajattelemaan kasvien kanssa. Opinnäyte ei pyri yleistyksiin eikä tarkasti määrittelemään posthumanistista nykytaidekasvatusta puutarhassa. Sen sijaan se tarkastelee ihmiskeskeisyyden tunnistamisen tärkeyttä ja että sitä voi harjoitella nykytaiteen keinoin. Puutarhassa olemiseen syntyi erilaisia vaihtoehtoja taiteen kontekstissa teknologian ja performatiivisuuden kautta. Kaaospuutarha tarjosi monipuolisia ja merkityksellisiä mahdollisuuksia kohtaamiseen ei-inhimillisen kanssa. Samalla se auttoi pohtimaan omaa etiikkaa suhteessa kasveihin.This art education master’s thesis examines possibilities of working with children and living plants in the context of contemporary art practices realized in the garden. In the art education workshop, which took place in the community garden of Hailuoto on June 3 and July 6-10, 2020, the children aged 9 -14 years approached the plants in their own vegetal environment and conditions, using the practices of contemporary art and challenging the rules of traditional gardening. Shifting focus from using plants as material or objects of learning, the workshop aimed to provide space for encounters between children and plants. The theoretical framework of the thesis draws from the posthumanist philosophical discussion of human-plant encounters and on the cultural human-plant relations. The art educational content of the workshop was influenced by the interspecies performance within performance art. The thesis explored the topic through a post-qualitative research process influenced by multispecies ethnographies. The research material consisted of the written, spoken and visual data produced jointly by the children and the researcher. In the analysis attention was focused on phenomena that drew intuitively the attention of the researcher, “glowed”, and allowed him to become affected. It was more about thinking with data rather than using a qualitative analysis to organize the research material. The study raises three examples of child-plant relations emerging from the contemporary art practices. The first case examines the entanglement when sowing plants and the problems arising from the anthropocentric art educational plans made for the project. The second case concentrates on the child- plant relations which were enabled by technology and the encounters and experiments that unfolded unexpectedly. The third case views the performativity of the encounters between children and plants that emerged when the original plans of the project were waived. In the thesis there are also speculations on similar future projects. The researcher also returns to think with the plants in the garden later after the workshop. Instead of generalizations or conclusive definitions of posthuman art education practiced in the garden the thesis contemplates the possibilities of contemporary art practices for re-evaluating the position of the human. Through performativity and the use of technology in the context of art the workshop opened some new aspects for encountering the plants in the garden. It allowed possibilities to diverse encounters with non-humans and for challenging the ethical orientation towards plants.Description
Supervisor
Sederholm, HelenaThesis advisor
Ylirisku, HenrikaKeywords
kuvataidekasvatus, kasviajattelu, kasvit, monilajinen etnografia, nykytaide, performanssi, posthumanismi, postkvalitatiivinen tutkimus
