Siirry sisältöön
Vaaka eri suuntiin osoittavien viivojen päällä, piirroskuva.
Juttutyyppi  Artikkeli

Vuoropuhelusta toteuttamiseen – oikeudenmukaisen kehityksen malli

Oikeudenmukaisen kehityksen malli voi olla avuksi, kun vaikuttavasta kohtaamisesta halutaan edetä yhdessä toimintaan kestävän kehityksen edistämiseksi.

Diakin keskeisiin arvoihin sisältyvät reilu kohtaaminen ja kestävän kehityksen edistäminen. Mutta miten reilusti kohtaavasta vuoropuhelusta päädytään kestävän kehityksen edistämiseen?

Tähän on varmasti monia teitä, ja hyvä niin. Haaste ei kuitenkaan ole helppo. Kysymykset alkavat jo siitä, mitä reiluus tai oikeudenmukaisuus tarkoittavat kestävän kehityksen edistämisessä. Oikeudenmukaisen kehityksen FCI-malli voi auttaa osaltaan jäsentämään näitä kysymyksiä ja jatkamaan vaikka toteuttamiseen asti.

Mallin tausta ja peruskäsitteet

Oikeudenmukaisen kehityksen FCI-malli on kolmivaiheinen prosessi. Ensimmäinen vaihe koskee prosessin taustoja. Siinä ovat tärkeimpinä lähtökohtina perusteet (foundations, F) ja kontekstit (contexts, C). Toisessa vaiheessa käsitellään ydinasioita ja normeja, erityisesti periaatteita, tavoitteita, tosiasioita ja lakeja. Kolmas vaihe koskee toteuttamista (implementation, I).

Tietyt FCI-mallin taustalla olevat perusratkaisut juontuvat jo yhdysvaltaisen filosofin John Rawlsin (1921–2002) ajattelua käsitelleestä väitöskirjastani Balances of Reasonable Justice (Päivänsalo, 2005). Kehitin lähestymistapaani edelleen esimerkiksi kirjoissani Maallinen oikeudenmukaisuus (Päivänsalo, 2011) ja Justice with Health (Päivänsalo, 2020).

FCI-mallin on tarkoitus tarjota päivitetty ja sopivan pelkistetty kuvaus lähestymistavastani. Toivon mukaan se on myös aiempia havainnollisempi, koska se on esitettävissä yhden kuvion avulla (ks. alempana).

Kohtaavasta vaikuttamisesta alkuun

Kohtaavassa vaikuttamisessa on kyse siitä, että henkilöllä tai organisaatiolla on sekä arvoihinsa perustuva pyrkimys vaikuttaa maailman parantamiseksi että valmius asettua aitoon vuoropuheluun toisenlaisten käsitysten kannattajien kanssa (Päivänsalo, 2023).

Jos kohtaava vaikuttaminen on vielä reilusti kohtaavaa, keskustelijat ovat jo ottaneet oleellisen askeleen oikeudenmukaisuusajattelun piiriin. Myös oikeudenmukaisen kehityksen FCI-mallin voidaan sanoa alkavan reilusta kohtaamisesta ja vuoropuhelusta.

Jos kohtaava vaikuttaminen on vielä reilusti kohtaavaa, keskustelijat ovat jo ottaneet oleellisen askeleen oikeudenmukaisuusajattelun piiriin.

Se ei vielä tarkoita, että keskustelijoilla olisi sisällöllisesti yhtenevät käsitykset oikeudenmukaisuudesta. Edes keskusteluasetelman reiluudesta ei tarvitse olla täyttä yksimielisyyttä. Keskustelijoilla oletetaan kuitenkin olevan vähintään perustasoiset valmiudet keskustella asiasta kohtuullisen reiluin ehdoin.

Toinen keskeinen oletus FCI-mallin ohjeellisissa lähtökohdissa on, että keskustelijoilla on valmius edistää inhimillistä kehitystä kestävästi. Keskustelijoilla voi olla varsin erilaiset käsitykset kestävän inhimillisen kehityksen sisällöstä. Yksinkertaisuuden vuoksi voidaan aluksi ajatella, että heillä on erilaisia tapoja painottaa YK:n Agenda 2030 -ohjelman 17 kestävän kehityksen tavoitetta (Suomen YK-liitto, 2023).

Nämä molemmat oletukset ovat siis luonteelta normatiivisia. Kuten filosofi David Hume osoitti jo 1700-luvulla, yksinomaan tosiasioista ei voi johtaa normia (nk. Humen giljotiini). Vaikka siis normatiivisista premisseistä (arvoista, normeista, tavoitteista, eettisistä ideoista, jne.) oltaisiin erimielisiä, kokonaan ilman niitä ei voida päätyä argumentissa tai järkevässä keskustelussa käytännöllisiin eettisiin johtopäätöksiin.

Tavallista kuitenkin on, että oikeudenmukaisesta kehityksestä kiinnostuneet keskustelijat kannattavat useita arvoja ja normeja. Näistä osaa, kuten ihmisarvoa tai lähimmäisenrakkautta, pidetään yleensä perustavampina kuin muita.

Tavallista on toki sekin, että keskustelijoilla ei ole kovin selvää käsitystä arvoistaan ja normeistaan. Moni voi kannattaa vaikkapa kaiken elämän arvoa, mutta ei osaa sanoa selvästi sen tarkempaa merkitystä. Joka tapauksessa FCI-mallin ensimmäisessä vaiheessa haasteeksi sopii pohtia, millaisia arvoja, normeja, tavoitteita ja eettisiä ideoita pidämme perustavina normatiivisina lähtökohtina jatkokeskusteluissa oikeudenmukaisesta kehityksestä.

Kontekstuaalisuus ja interkontekstuaalisuus lähtökohtina

Normatiivisten perusteiden lisäksi toinen pääedellytys FCI-mallin soveltamisen käynnistämiselle on kontekstuaalisuuden (C) huomioiminen. Eettiset käsitykset muodostuvat tietyissä konteksteissa kulttuureineen, lainsäädäntöineen ja valtarakenteineen. Ilman niiden ymmärtämistä ja analyysia oikeudenmukaista kehitystä ei voi edistää uskottavasti.

FCI-mallin kuvio (1) on laadittu niin, että sen yläosassa ovat vaiheittain seikat, jotka kytkeytyvät ensisijaisesti normatiivisiin perusteisiin. Tärkeimpänä välivaiheena kohti toteuttamista (I) ovat periaatteet sekä järjelliset ja kestävät tavoitteet. Alaosaan on puolestaan kirjattu ensisijaisesti kontekstuaalisuuteen liittyviä seikkoja. Siellä ovat toisen vaiheen keskeisinä komponentteina tosiasiat sekä toteuttamiskelpoiset ja oikeutetut lait.

 

FCI-malli

Kuvio 1. Oikeudenmukaisen kehityksen FCI-malli (Päivänsalo, 2022).

Kun osittain tai kokonaan eri konteksteista tulevat keskustelijat ryhtyvät etsimään yhteistä käsitystä oikeudenmukaisesta kehityksestä, malli ohjaa heitä kysymään sekä perusteisiin että konteksteihin liittyviä kysymyksiä. Prosessin etenemisen myötä näiden lähestymistapojen on tarkoitus lähentyä toisiaan.

Kun toisen vaiheen mukaiset ydinasiat ja normit on käsitelty, onnistuneessa tapauksessa keskustelun osapuolilla on aiheen ja relevanttien kontekstien kannalta riittävän yhtenäinen käsitys oikeudenmukaisesta kehityksestä.

On huomattava, että lähtökohtana ovat kontekstit monikossa. Ne voivat tarkoittaa vaikkapa suomalaista ja tansanialaista tai brittiläistä ja intialaista kontekstia. Tarkemmassa analyysissa tällaiset kontekstit eivät tietenkään ole täysin erillisiä: niihin liittyy yhteistä historiaa ja nykykytköksiä vähintään globaalissa kontekstissa.

FCI-malli ei kuitenkaan pyri olemaan ensisijaisesti globaalin etiikan malli. Sen toteuttamisen kannalta ei ole välttämätöntä onnistua hahmottelemaan pitkälle vietyä, maailmanlaajuisesti hyväksyttävissä ja sovellettavissa olevaa etiikkaa. Lähtökohta on pikemmin interkontekstuaalinen.

FCI-malli ei kuitenkaan pyri olemaan ensisijaisesti globaalin etiikan malli.

Olen rakentanut mallin kunkin vaiheen teemoista myös tarkemmat kuvaukset. Esimerkiksi ensimmäisen vaiheen kohdalla tämä tarkoittaa muutamia pääkohtia siitä, millaisiin seikkoihin voidaan kiinnittää huomiota mallin soveltamisen alkuvaiheessa etiikassa, perinteissä, kulttuureissa ja yhteiskunnassa. Mallin kustakin vaiheesta on saatavilla noin 20 minuutin mittainen opetusvideo (Päivänsalo, 2022).

Kohti toteuttamisvaihetta yhdessä

Jos FCI-prosessissa päästään toteuttamisvaiheeseen asti, on huomattava, että kyseessä ei ole ulkopuolelta määriteltyjen tavoitteiden toteuttaminen. Toki rakennusaineiksi on voitu valita vaikkapa joukko YK:n kestävän kehityksen tavoitteita. Prosessi on kuitenkin suunniteltu etenemään alusta asti niin, että asianosaiset itse muotoilevat perustavien käsitystensä mukaiset ja omiin konteksteihinsa sopivat periaatteet ja tavoitteet.

Prosessin myötä sen osallistujat ottavat myös huomioon juuri näihin konteksteihin soveltuvan lainsäädännön sekä kestävyyshaasteet. Tämä voi olla hyvin työläs vaihe. Sen kunnolliseksi toteuttamiseksi olisi yleensä perehdyttävä varsin laajasti relevantteihin materiaaleihin soveltavasta etiikasta, lainsäädännöstä, sopimuksista, empiirisistä tutkimuksista ja strategioista.

Toteuttamisvaiheessa on kiinnitettävä tarkempaa huomiota vastuunjakoon (oikeudet ja velvollisuudet) sekä toiminnan käynnistämiseen tai oikeudelliseen toimeenpanoon. Yksittäisen hankkeen loppuvaiheessa on puolestaan reflektion ja tarvittaessa – jos jotakin on mennyt pahasti pieleen – tilivelvollisuuden aika. Kaikkinensa voidaan kysyä, mitä tuloksia on saatu aikaiseksi ja mitä tästä yrityksestä parantaa maailmaa voidaan oppia.

Teoriaa vai käytäntöä?

FCI-mallin joka vaiheeseen sisältyy paljon sekä teoreettisesti että käytännöllisesti relevantteja ratkaisuja. Yllä mainituissa julkaisuissani olen tutkinut näiden yhteensopivuutta myös historiallisten esimerkkien avulla. Ne kertovat paljon siitä, millaisia vaikeuksia oikeudenmukaisen kehityksen tavoitteiden edistämiseen on liittynyt käytännössä, mutta myös erittäin tärkeistä onnistumisista. Yleensä yritykset eivät ole olleet turhia.

Tähän mennessä FCI-mallia ei ole sellaisenaan sovellettu käytäntöön. Filosofisten mallien kohdalla tämä on melko tavallista. Ne voivat toimia sellaisinaan ajatusten herättelijöinä ja jäsentelijöinä, tässä tapauksessa tarjoten valmiuksia oikeudenmukaisen kehityksen käytännölliseen ymmärtämiseen. FCI-mallia voidaan hyvin käyttää myös oheismallina jollekin toiselle mallille, joka määrittää oikeudenmukaisen kehityksen pohdintaa ja toteuttamista ensisijaisesti jossakin kontekstissa.

Mikään ei kuitenkaan estä yrittämästä FCI-mallin soveltamista jossakin kontekstissa, ja yli kontekstirajojen, ensisijaisena lähestymistapana. Tällöin voitaisiin kokeilla aluksi vain sen ensimmäistä vaihetta. Toiseen ja kolmanteen vaiheeseen edettäisiin vain siinä tapauksessa, jos ensimmäisen vaiheen vuoropuhelut siihen johtavat. Näin olisi ajateltava oikeastaan välttämättä, jotta prosessin omistajuus olisi alusta asti ja jatkuvasti niillä, joita kehitettävät asiat ensisijaisesti koskevat.

Lähteet

Päivänsalo, V. (2005.) Balances of Reasonable Justice: Rawls and beyond. [Väitöskirja, Helsingin yliopisto].

Päivänsalo, V. (2011). Maallinen oikeudenmukaisuus. Järkiliberalismin rajat ja rosoinen lähimmäisyys. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja (STKSJ) 270. Helsinki: STKS.

Päivänsalo, V. (2020). Justice with Health: Faith in Support of Progress across Contexts. Uppsala: Acta Universitatis Upsaliensis. Saatavilla: DiVA (https://www.diva-portal.org/smash/record.jsf?dswid=-9357&pid=diva2%3A1434444) tai tekijältä ville.paivansalo@diak.fi.

Päivänsalo, V. (2022). Oikeudenmukainen kehitys, osat 1–3. Diak-opetusvideoiden sarja. Linkit saatavilla tekijältä ville.paivansalo@diak.fi.

Päivänsalo, V. (2023). Kohtaava vaikuttaminen ja yhteisöllisen organisaation uudistuvat arvot. Dialogi. https://dialogi.diak.fi/2023/02/27/kohtaava-vaikuttaminen-ja-yhteisollisen-organisaation-uudistuvat-arvot/

Suomen YK-liitto (2023). Kestävän kehityksen tavoitteet. https://www.ykliitto.fi/kestava-kehitys. Saatavilla 13.2.2023.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301021089