Nepalilaista vieraanvaraisuutta
Kulttuurienvälinen kohtaaminen on antoisaa ja opettavaista. Työmatkalla Nepalissa huomasin, että myös kaltaiselleni kokeneemmalle maailmanmatkaajalle tekee hyvää reflektoida omia arvoja, tottumuksia ja toimintatapoja vieraassa ympäristössä.
Minä ja kolme muuta diakilaista matkustimme joulukuun alussa Nepaliin. Halusimme kartoittaa kiinnostusta yhteistyön jatkamiselle, kun nelivuotinen DVINE-hanke on päättymässä. Lisäksi tarkoitus oli selvittää kansainvälisen opiskelijavaihdon jatkuvuutta.
Olen matkustanut paljon eri mantereilla opiskelujeni ja työni vuoksi, mutta Nepal oli minulle uusi kohde. Suomen kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä ja myös Diakin hankeyhteistyössä maa on kuitenkin vakiintunut kumppani.
Kuninkaallista kohtelua
Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu näkymätön sulautuminen joukkoon. Seminaareissa asetumme usein takapenkille istumaan. Suomalaiset ovat tottuneita matalaan hierarkiaan ja siihen, että asemastaan huolimatta ihmiset istuvat virallisissa tilaisuuksissa sekaisin tasa-arvoisina osallistujina.
Nepalissa me diakilaiset edustimme eurooppalaista yhteistyöhankkeen rahoittajaa. Meidät laitettiin tilaisuuksissa istumaan paraatipaikalle meitä varten kannettuihin pehmeisiin nojatuoleihin. Saimme erilaisia huomionosoituksia, ja olimme jatkuvasti kuvaamisen kohteena. Vastasimme hymyin ja kiitoksin, mutta välillä koimme suomalaista kiusaantuneisuutta erityisasemastamme.
Suomalaiset ovat tottuneita matalaan hierarkiaan ja siihen, että asemastaan huolimatta ihmiset istuvat virallisissa tilaisuuksissa sekaisin tasa-arvoisina osallistujina.
Yhteistyökorkeakoulun tilaisuuksissa opiskelijat esittivät Nepalin eri etnisten ryhmien perinteisiä tansseja upeisiin perinneasuihin pukeutuneina. Muut opiskelijat kannustivat ja kuvasivat heitä innoissaan. Osana juhlia ilmoille kajautettiin kansallislaulu ja korkeakoulun oma college song, jonka kaikki lauloivat suurella antaumuksella.
Kansallisylpeyttä ei voinut kuin ihailla. Samalla tulin miettineeksi, kuinka epätodelliselta vastaava olisi tuntunut Suomessa.
Ihmisten eriarvoisuus hämmästyttää
Patsaiden julkinen palvominen ja elävän lapsijumalan näkeminen saivat pohtimaan uskontojen eroja ja sitä, miten hengellisyys on Suomessa julkisesti varsin näkymätöntä.
Diakin kansainvälisen vaihdon paikallinen koordinaattori puolestaan kertoi meille virallisesti laittomasta, mutta käytännössä Nepalissa vallalla olevasta kastijärjestelmästä.
Itse tervehdin tottuneesti hotellimme käytävällä häärivää lakanapyykin hakijaa, joka ei kuitenkaan edes nostanut katsettaan. Hämmennyksen jälkeen ymmärsin, että hän oli todennäköisesti alimman kastin edustaja, jolle tervehdykseen vastaaminen tai katsekontakti olisi ollut sääntöjen mukaan sopimatonta.
Paikallisia herkkuja ja perinteitä
Yhdessä ruokaileminen yhdistää ihmisiä kaikkialla maailmassa. Meidät kutsuttiin hankkeessa mukana olleiden tahojen yhteiselle illalliselle perinnetanssiesityksineen museomaiseen rakennukseen. Ruoka oli hyvää, ja saimme maistella nepalilaisia erikoisuuksia.
Nepalilaisia herkkuja oli tarjolla muissakin ruokailupaikoissamme, mutta erityisen herkkävatsaisena jouduin aina puntaroimaan, otanko tutun ja turvallisen eurooppalaisvaihtoehdon vai jotain paikallista. Häpeäkseni myönnän, että söin Nepalissa jopa pizzaa ja ranskalaisia, joita en juurikaan syö Suomessa.
Vaakakupissa painoivat joko vilpitön paikalliseen ruokakulttuuriin tutustuminen tai tuloksekas kenttämatka, jonka aikana pysyn terveenä ja työkuntoisena. Valitsin jälkimmäisen, mutta ihailin ja arvostin kollegoitani, jotka maistelivat minua ennakkoluulottomammin paikallisia makuja.
Matka antoi paljon ajattelemisen aihetta ja sai minut pohtimaan, millaisena Suomi ja suomalaisuus näyttäytyvät varsinkin Euroopan ulkopuolelta tuleville vieraille. Sen saamme todennäköisesti tietää kesällä, kun nepalilaisia yhteistyökumppaneita tulee Diakin kansainvälisen viikon vieraiksi.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301021055